— Jokohan noita miekkosia tänään kuulutetaan?
— Ei. Hetvi kuuluu olevan isänsä kanssa Salmelassa heinätalkoissa.
— Ja samalla kehrävarren sijaa katsomassa. Yks tie, kaks asiaa.
— Eikö tuo Hetvi pysyne kehrävarsineen Toholassa. Samu saattaa muuttaa sinne kotivävyksi.
Semmoista ne keskustelivat.
Samu vei kuulutukset sakastiin. Siellä tapasi hän nimismies Löngrénin, jolta heti kysyi Pekkolan jutun pöytäkirjaa.
— Pekkolan jutun! Jassoo! Joko se Toholan pajari sinua komentaa asioitansa toimittamaan? Ei ole tullut. Lykkyä tykö, lykkyä tykö!
Samu pyörähti tiehensä. Nimismiehen iva raateli hirveästi hänen sydäntänsä. Hyvä ett'ei toki ketään muita sattunut olemaan sakastissa, sillä papit olivat vielä tulematta ja suntio puuhaili jotain kirkossa.
Herran temppelissäkin vallitsi kuumuus, raukaiseva kuumuus. Eipä ihme jos monenkin sinne saapuneen silmä pyrki torkahtamaan, vaikka pappi pani parastansa pitääksensä rakkaita sanankuulijoitansa sekä hengellisesti että ruumiillisesti hereillä. Sekalainen seurakunta. Toiset valvoivat, pysyivät hartaina, vuodattivatpa sanan sattuessa kyyneleitäkin.
Kun Samu ja Hetvi olivat kirkolta lähtemäisillään, juoksi suntio siihen ja sanoi: