— Suotta nyt viisastelet, veliseni. Sekoitusta se tekisi.
— Sekoitusta, sekoitusta! Ketä on sekoittanut vanha naula, tuo meille niin tuttu naula. Jokainen tietää, ettei voinauloilla hevosenkenkää kavioon kiinnitetä, vaan rautanauloilla…
— Eikä kenenkään mieleen ole juolahtanut tupansa harjalautoja kiinnittää esimerkiksi kalanauloilla. Sinä olet oikeassa, hahaha!
— Ha-ai! Haukottamaan rupeaa.
— Käy nyt vähän lepäämään, velikulta, sinä nousit tänäaanuma aikaiseen kirjoittamaan.
— Lepopäivähän nyt on. Kamariin minä lähden lepäämään.
Antti Salminen kävi katsomassa tallikasta, kohenteli sille heiniä eteen. Hän tuli sitten kamariin, jossa herastuomari jo kuorsasi, otti hyllyltä raamatun ja viihtyi sen ääressä hyvän aikaa.
Useat kotiin jääneistä tytöistä kävivät ennen kirkkoaikaa Ahokummun rinteeltä mansikoita poimimassa. Niiden joukossa oli Mörskyn Markettakin. Kun tytöt palasivat marjatuohiset kädessä, tulivat pojat par'aikaa salmesta uimasta. Pojat alkoivat tytöiltä pyytää marjoja ja lupasivat maksaa rahoilla, marjoilla tahi suurilla kiitoksilla, mutta kauppoja ei syntynyt. Tytöt tahtoivat nyt kiusoitella poikia. Vieremän Jussi, joka ei ollut marjoista millänsäkään, loikoili tupakkaa polttaen aitan luona kasvavan pihlajan siimeksessä. Parin askelen päässä oli matala paasi. Paadelle istahti Mörskyn Marketta ja alkoi nuppuneulan kärjellä pistellä mansikoita tuohisesta suuhunsa.
— Eikö Juhana huolisi mansikoita? kysyi Marketta.
— Kukapa niitä sitten meikäläiselle miehelle antaisi, vaikka huolisinkin.