— Vai lyhentää niin paljon, viidettä kiloa.
— Sanoinko minä kiloa?
— Et. Sinä sanoit kilometriä, mutta minun on tapana puhua lyhyemmin, sanon aina kilometriä joko kiloksi tahi virstaksi.
— Mutta, eihän se ole oikein.
— Miks'ei?
— Kilo tarkoittaa aivan toista mittaa.
Herastuomari huomasi erehtyneensä, mutta hänen oli vaikea sitä tunnustaa. Johan sitten hänen lakikaariansa ja pykäliänsäkin ruvettaisiin epäilemään, kun hän näin yksinkertaisessa asiassa erehtyisi. Hän pyörähti kamariin, tempasi laatikosta sikarin, sytytti sen, tuli jälleen portaiden penkille. Hän oli keksinyt mutkan.
— Kilo tarkoittaa toista, sanoit… Pah, pah, pah … eipä se syttynytkään … olkoon syttymättä! Mitä se tekee, vaikka toistakin tarkoittaa?
— Tekee sekoitusta, kun se on painomitta. Etkö luule näistä uusista mitoista muutoinkin selkkausta syntyvän?
— Tyhmille syntyy selkkausta vaikka mistä. Kuules, kun minä sanon: Toholasta on Salmelaan kuusitoista kiloa. Ajatteletko minun puhuvan voista tahi lihasta, etkö huomaa, että on puhe matkan pituudesta?