— Terveisiä kirkosta! sanoi Hetvi heti kun oli pihaan päästy.
— Kiitoksia terveisistä! vastasi emäntä. Mihin Samu jäi?
— Tohtori Hallstén kutsui hänet puheilleen sakastiin, selitti Taneli.
Ori tuli levottomaksi eikä pysynyt paikoillaan, kun näki toisten
hevosten kirkon luota lähtevän. Sentähden Samu käski minut ajamaan
Hetvin kanssa kotiin.
Vaikka selitys oli niin luonnollinen, rypisti herastuomari kuitenkin kulmiansa ja hänen kätensä vapisi kun hän silitteli oriin selkää ja sanoi:
— Soo, poika, soo!
Hetvi huomasi isänsä suuttuneeksi, pyörähti kamariin ja itki katkerasti.
Kaikki miespuoliset ihastuksella katselivat kaunista eläintä. Sen pikimusta karva kiilsi kuin öljyttynä. Siellä täällä mäkivöiden ja suitsien hiertimissä näkyi valkeaa vaahtoa. Pitkin lautasia oli muodostunut kaunis, kupera syvennys.
— Kulkeeko ori nöyrästi, vai onko kovasuinen tahi niskuri? kysyi joku.
— Nöyrästi kulkee, niin kulkee kuin miehen ajatus. Hetvi kehoitti ajamaan vähän kovemmin, jotta ennättäisimme ennen venemiehiä. Hyvästi kulkee, ei muuta sanomista.
— Soo, poika, soo! sanoi herastuomari ja hänen otsaryppynsä vähitellen tasaantuivat.