— Eikö hallaakaan ole näkynyt?
— Pohjan puolella on halla rapsinut potaatin varsia.
— Nimismiehen tapasit?
— Tapasin. Ei ole tullut, sanoi.
— Miten nyt on Venäjän rahan kurssi?
— 304 ja 299 näkyy olevan merkittynä.
— Kas niin! Kurssi pysytteleikse kolmen markan vaiheella. Enemmän olisi pitänyt olla uskallusta tuonnoin takavuosina. Minä nykäsin silloin ainoastaan kaksituhatta ruplaa neljällätuhannella markalla, noin vaan koetteeksi. Annoin ruplat lainaksi ja nyt on silloinen pääoma neljä-tuhatta markkaa noussut kuudentuhannen markan arvoiseksi. Ja entäs korot, entäs korot! Nythän on koron vapaus! hohotteli Risto Tohonen ja hänen sieraimensa liikahtivat tunnetulla tavalla.
— Öhhöm! kuului loitompaa poikajoukosta, mutta ei se ollut Törsövän
Tanelin yskintä.
Herastuomarin korva oli eilisestä tarkistunut. Yskä tuli ymmärretyksi. Herastuomari muljautti kummallisesti silmiänsä ja pyörähti samassa kamariin, mutta Salmelan isäntä puri huultansa naurua hillitäksensä.
— No mitä se tohtori sinulta tiedusteli sakastissa? kysyi isä pojaltaan.