— Jos tietäisin olevani isällesi kovin vastenmielinen mies, niin en kuluttaisi taloanne kahvikupillakaan.

— No, Taneli, ei isäni sentään…

— Niin, arvaanhan minäkin…

He katsoivat toinen toistansa silmästä silmään ja lauseet jäivät kesken.

* * * * *

Myötäsukaisesti kävivät sitten sekä Salmelan Samun että Törsövän Tanelin naimahommat, huolimatta kontinkantajien ja kielilakkarien laverruksista.

Samaan aikaan vietettiin häitä Toholassa ja Salmelassa.

Herastuomari oli jo aikaa sitten mieltynyt tulevaan vävyynsä, mutta vasta hääpidoissa lukuisan vierasjoukon läsnäollessa hän sanoi juhlallisesti:

— Taneli Tapanainen, sinä olet tästä lähin minun vävyni, minun poikani ja minun perilliseni. Jää nyt Toholaan asumaan, sillä kaikki mitä minun on, se on sinunkin.

* * * * *