Nyt vasta mieleheni entää:
Kaikk' kirjat vieköön emä hiis!
Mä soturiksi riennän siis!
Jos luoti otsahani lentää,
Se siitä varmaan syrjähtää,
Kun mull' on hirmun kova pää!
Eksynyt.
Mä korpehen riensin kuin eksynyt lammas,
Kun myrkkyiset nestehet mieleni vammas,
Ja kauaksi, kauaksi jäi koti-talo,
Ylt' ympäri huokaili synkeä salo,
Mua haukata pyys peto, hirveä-hammas;
Sen kauhea suu, kita uhkas mun niellä,
Mä turmion reunalla seisoin jo siellä, —
Nyt pilkahti taas kodin ikkunan valo,
Ja kohtapa löys minut Ystävä jalo,
Me yhdessä kuljemme nyt koti-tiellä.
Lumisilla ollessa.
Voi, kuin nyt on lumi nuoskaa!
Joutukaa jo, pojat, juoskaa!
Kalle, Pekko, Heikki, Ville
Tulkaa, tulkaa lumisille!
Mie jo viskaan
Aika pallon,
Suuren niin kuin miehen kallon,
Riston niskaan.
Kas nyt Heikki
Tätä
Elämätä!
Tämähän on vasta leikki!
Poikaset kun huiskaa,
Ett'ei kertoa voi sanat,
Lumipallit tuiskaa
Valkeat kuin metsäkanat!
Kalle, Kalle paiskaa
Tuota laiskaa,
Joka seisoo tuolla
Taka-puolla!
Katsos hölmö, kun sai pallin,
Kaatui mullin mallin!
Huh, huh, huu!
Lunt' on ihan täynnä suu!
Elä itke, ole vait!
Tyydy siihen, mitä sait!
Riston lumipallit ovat
Liian kovat!
Juhana ja Kalle
Käyvät painimaan,
Jussi jäikin alle,
Lunta päälle vaan!
Näätkös Pekko,
Jussin vasta ostettu
Uusi mekko
On kuin veestä nostettu!
Kädet käyvät kohmeesen,
Lähdetään pois huoneesen;
Kukaan ei saa nakata,
Jo on aika lakata.
Lasten joululaulu.
On joulujuhla joutunut,
Meill' armas aika alkanut,
Nyt lapset laulakaamme!
Kun kuninkaamme kultainen
On tullut luoksi lapsien, —
Nyt iloitella saamme.
Hän tekee suuren armotyön,
Hän poistaa pimeyden yön,
Ja lahjojansa jakaa.
Hän siunauksen meille suo,
Hän apuansa aina tuo,
On ystävämme vakaa.
Tää kynttilöity kuusonen
Tuo meille muiston tuorehen
Sen valon valkamasta,
Mi lauhtumatta lempeään,
Suloisen valon säteitään
Lähettää taivahasta.
O Jesus, johda retkemme,
Ja meidän elon hetkemme
Sinulle elää anna!
Kun kerran loppuu elon tie,
Luo autuaitten meitä vie,
Sun kotihisi kanna!