Ilost' äiti hymyää,
Lausahtaapi hälle vastaan:
"Jumalamme lähettää
Enkelinsä taivahastaan
Kaikkein lapsukaisten luo,
Koska uinahtavat nuo.
Nepä utu-siivillään
Suopi nukkuville suojan,
Vievät hengen näkemään
Kunniata suuren Luojan:
Lapsi sentään naurahtaa
Autuutta kun maistaa saa.
Laps kun siivo, hyvä on,
Miellyttää se enkeleitä.
Jos on paha, kelvoton,
Vuodattaa ne kyyneleitä:
Lapsipark' ei silloin saa
Rauhaisasti uinahtaa."
"Siivo oon ma ainiaan,
Siivo!" — virkkoi Anni tähän —
"Tok'en soisi milloinkaan
Enkeleitä itkemähän!" — —
Onnellinen Anni ois
Sanansa jos pitää vois!
Sydämelleni.
Sydän, sydän kurja!
Miks taas olet hurja:
Kiihkeänä kiehut,
Raivoisena riehut,
Pauhuss' elon myrskyjen!
Sydän, sydän voimaa
Etsi! Elä soimaa
Suotta Onnetarta:
Karkoita ja karta
Epäilystä synkeää!
Sydän, sydän taivu,
Lepohon jo vaivu!
Nuolet koston, vihan
Särje, murra ihan, —
Herran kosto olkohon!
Kukan kyynel.
"Mit' itket, kukka kaunokainen,
Kun luonto hehkuu loistavainen?
Miks kyynel kiiltää silmässäs?
Vai onko rauhaas öinen haamu
Häirinnyt, ett'ei armas aamu
Saa ihannella hymyäs?"