Vielä sulo Suomessamme
Kielet kanteloisen soi,
Liikutella tuntojamme
Laulun sävel voi.
Varmaan Wäinämöinen tässä
Hengessään on meitä lässä!
Väinön maljaan tarttukaa!
Hän se kanteloisen keksi,
Hältä laulut ikuiseksi
Perinnöks sai Suomen maa!
Saakoon sudet lampahiksi
Soitto yhä!
Tehköön korpit kyyhkyisiksi
Laulu pyhä!
Hurraa!
Vielä vasaroiden kalkkeet
Kuuluu; sepät työssä on.
Säkeniä säihkyy; palkeet
Lietsoo ahjohon.
Muistakaamme Ilmarista,
Seppoamme kunnollista,
Malja hälle veikkoset!
Taivaan takoi hän jo ammon,
Takoi Pohjolahan Sammon,
Takoi miekat, asehet!
Kuontukohon kaluiksemme
Raaka-aine!
Nouskoon suureks seppiemme
Työ ja maine!
Hurraa!
Vielä Lempi kiikkuu, kiehuu
Nuorukaisen rinnassa,
Se myös hehkuu, liikkuu, liehuu
Neidon povessa.
Lemminkäisen maljaan kiini!
Loiskis pohjaan, pohjaan viini!
Hän se elää, kuolla ties!
Hänpä — hiis sen hulivilin
Töistä viitsii tehdä tilin —
Lempimään ol' aika mies!
Olkoon puhdas lemmen maja
Rinnassamme!
Lempikäämme armasta ja —
Suomeamme!
Hurraa!
Lapsuuden kotiin tullessa.
Jo kodin katot näkyvi,
Uunin piiput pilkuttavi,
Jo olen omilla mailla,
Lapsuuteni laitumilla;
Tuuli tuntuvi tutulta,
Ahavainen armahalta,
Ilman henki herttaiselta,
Keveältä keuhkoissani;
Kaikki kukkaset kedolla,
Lepät, koivut lehdikossa,
Kaikki vuoret, kaikki vaarat,
Kaikki notkot, kaikki rotkot,
Purot kaikki pulppavaiset,
Lähtehetkin läikkyväiset,
Tutuikseni tunnustelen,
Ystävikseni ylistän.
Tuossakin kiven kolossa,
Kahden kallion lomassa,
Milloin lauloin lukkarina,
Milloin pappina pajatin,
Viklat kuuli virsiäni,
Satakielet saarnojani,
Kaiku kankahan takana
Virkkoi viimiset sanani.
Tuoss' on lampi lahtinensa,
Rakas siin' on uimaranta;
Täss' on tanhua tasainen,
Paras pallonlyönti paikka;
Tuossapa näre näkyvi,
Kuusinen kujasen suussa,
Sen mä piennä siihen pistin,
Ilman suotta istuttelin,
Nyt se suurena, somana,
Lehviänsä leyhyttävi, —
— — — — — — — —
En ehdi sanoiksi saada,
Enkä kielin kertoella,
Mitä mielessä makaapi,
Sykkävi sydän-alassa,
Tullessa tuvan lähelle,
Asunnolle armahalle:
Ken tuvasta vastahani?
Emo vanha vastahani!
Terve, terve, äiti armas!
Terve, vanhempi vakainen!
Sonetti.
Oi terve kevät! Talven valta joutaa
Nyt raueta! Jo valoon vaihtuu yö,
Vienosti välkkyy järven sini-vyö,
Iloisna purttaan kalastaja soutaa.
Ja maamies jyvät hinkalostaan noutaa,
Ne peltomaahan siroitellen lyö,
Hymähtäin: siunaa, Herra, kätten työ.
Lahjoita tarpeeks sadetta ja poutaa.
Niityltä poistuu harmaat kulo-arvet,
Mets' ylleen pukee viittaa muhkeaa,
Kedolla ammoo lehmät hata-sarvet,
Ja koski veisaa virttäns' uhkeaa,
Ja liritellen liitää lintu-parvet, —
Myös ihmis-sydän lauluun puhkeaa!