Leivolle.
Laulava leivo,
Virka sä vieno,
Mistäpä tiesi
Tänne sun toi?
Tuoltako lensit
Lehtojen nuorten
Järvien poikki
Oi, sano, oi!
Näitkö sä siellä
Neitosen nuoren
Kaunihit kasvot,
Kuin sulo-koi?
Sen sini-silmät,
Hienoset hiukset,
Näitköpä niitä?
Oi, sano, oi!
Istuiko impi
Lähtehen luona,
Josta hän kerran
Kanssani joi?
Missä hän mulle
Ruusuista rannan
Seppelen solmi, —
Oi, sano, oi!
Kun sinä liitäin,
Laulaen lensit,
Tokko hän silmät
Sinuhun loi?
Käskikö silloin
Tänne sun tulla
Tietoja tuomaan?
Oi, sano, oi!
Saitko sa kuulla
Kultani äänen,
Vieläkö virsi
Suustahan soi?
Jospa hän lauloi,
Muistiko mua?
Lausupa, leivo,
Oi, sano, oi!
Tyhjennä kaikki
Tietosi mullen,
Kerro nyt kuinka
Kultani voi!
Ehkäpä armas
Lie ikävästä
Kuihtumaisillaan
Oi, sano, oi!
Ukkosen enteitä.
Voi tätä hellettä, voi tätä kuumaa!
Kaikk' elementit jo nyt sulanee;
Päivä se paahtaen päätäni huumaa,
Maan tomu jalkoja kirveltelee.
Kukkaset kummulla riutuen räytyy,
Lehtensä, päänsä ne luo alas-päin,
Lintujen laulun jo tau'ota täytyy,
Nuutunut ilma se painavi näin.