Ain' elon kenttä sullen vihannoikoon,
Ja hedelmiä kantakohon myös!
Ja iltakello suloisesti soikoon.
Kun päätät vihdoin pitkän päivätyös!
Sonetti.
Tänn' usein nousen. Armas on tää mäki!
Tääll' Aunin kanssa istuin Kesäkuussa,
Kun kaikkialla metsässä ja muussa
Luonnossa leikki Lemmetärten väki.
Kevättä kukkui helkytellen käki,
Kevättä kukers kyyhky illan-suussa,
Kevättä rastas raksutteli puussa,
Kevättä korva kuuli, silmä näki.
Mä sydämeni tuntehista viel' en
Aunille ollut hiiskunut, ja luulin
Nyt ajan tulleen, rohkaisimpa mielen' — —
Ja vastauksen ujon — "tahdon" — kuulin;
Nyt sydän puhui, puuttui sanat kielen, —
Ja Aunin huulihin mä koskin huulin!
Juhannus Karjalassa.
Siivottu on tupanen,
Hausk' on se ja hupanen,
Tuoreet lehdet laattialle,
Penkille ja niiden alle
Levitetty on,
Milläpä nyt pyllyileepi,
Myllyileepi,
Lapsi huoleton.
Vaikk'ei olekaan nyt lauantai,
Huomenna on sentään pyhä kai,
Koska perhe saunast' tultuansa
Loisteleepi valko-paidoillansa;
Myöskin äsken kaukaa tuuli tiedon toi
Juhlasta, kun ilta-kello soi.
Mikä juhla? — Senpä ihan
Varmaan virkkavat nuo pihan
Kaunistukset, metsän tytöt nuoret,
Koivut tuoreet.
Päivä-kulta, radan pitkän juostuaan,
Luotehesen väistyy vitkaan hidastellen,
Ikään kuin ei mailleen mennä raahdiskaan,
Katselis vaan pohjolata ihastellen;
Sulo kasvonsa nyt punastuu,
Kun hän vuorten taaksi laskeuu. —
Emäntäpä käypi pöytään
Kantamaan
Parahinta mitä löytää
Aitastaan:
Munavoita,
Piirakoita,
Myöskään eivät
Pyhäleivät
Eikä maitokulta puutu,
Sitten kelpo keittokalat,
Nehän vast' on herkkupalat,
Suu ei suinkaan niihin suutu!
Perhe iltaisen on syönyt,
Levoll' ei tok' kenkään käy;
Kello kymmenen on lyönyt,
Yöt' ei kuulu eikä näy.
Sydäntä jos ompi kellä
Suloisuutta nauttimaan,
Varmaan viel' on liikkehellä,
Väsymyst' ei muistakaan.
Kiire, kas, on tullut kyllä
Koko kylän väellen:
Nuoret, puhdas puku yllä,
Rientää kokkomäellen;
Yks ja toinen ikämies
Peräst' astuu tupakoiden,
Muistutellen kukaties,
Miten hekin lailla noiden
"Hupakoiden"
Muinoin kukkulalle riens,
Vaan nyt alkaa
Vuodet jäykistellä jalkaa.