Kotvan katsoi lempivin silmin tuota,
Polvelleen sen laski, ja silmäs jäälleen,
Sitten kirjeen juur' ala-reunasellen
Suukkosen pisti.
Nyt hän lehden taitteli pensahasta,
Tuota hellin suuteli kertaa kolme,
Lainehillen viskasi sen ja kuiskas:
"Saattaos hällen!"
Silmäs kerran viel' ulapallen, sitten
Lähti sinne, mist' oli tullut äsken,
Silmäripsissään väris kyynel kirkas
Vierien maahan.
Tunne moinen mieleni valtas, enkä
Tiedä miksi mull' oli tarvis kohta
Liinaisella pyyhkiä kaste-helmet
Silmäini alta.
Niitä näitä, runon päitä.
Wiinatulvaa vastaan.
Me raittihit miehet, me tehkäme pilkka!
Me juokame viina nyt pois joka tilkka!
Kun juopoille ei jää viinoa enään,
He tyytyvät saatuhun — purppura-nenään!
Pula.
Äsken Wendla vietti häänsä,
Sai kun saikin toisen päänsä;
Pulass' on nyt Wendla rukka:
Kumpaan pannaan osto-tukka?
Mik' ihme.