Puutarkass' Aunin kanssa lymyiltiin,
Muut huus ja etsi — me vaan hymyiltiin!
Mut Amor, ah — hän lymypaikan keksi —
Livahti välillemme kolmanneksi!
Mustasukkaisuutta.
Iki vanhan lemmen lain
Mukaan armast' Auniain
Pidän minä
Enkelinä;
Hän on — jos ma virkan vain —
Pikku epäjumalain.
Vaan kun Paavo hymy-suin
Kerran kuiskas ihastuin:
"Voi kuin kaunis
On sun Aunis!"
Kokonaan nyt kummastuin,
Puolittain myös vihastuin.