Herra Tölpe, näyttäin mieltään,
Kehui, käytti kulturkieltään,
Vannoi ennen hengestänsä
Luopuvaan kuin kielestänsä.
Sama herra museossa
Äkkäs viinapurkin, jossa
Wenyi vanha aasin kieli:
Nytpä muuttui herran mieli —
Huusi: "voi jos luvan saisin.
Tuosta kielen vaihettaisin!"
Katso itseäs!
Itseään saa syyttää Kyösti,
Syllan sydämen kun ryösti;
Hirmuist' on vaan tietää, että
Vaimo raukk' on sydämettä.
Säännölisyys kaikissa.
Säännöllist' elämää rakastan sekä tahdon mä viettää,
Säännöllisyydenpä vuoks krouviss' oon joka yö.
Ravintolassa.
Tääll' yks täyttävi päätään, vatsaans' ahmivi toinen —
Puolue-kiihkoa hyi! moista en kärsiä voi!
Ystävä-kullat! tehkäte kuin minä es'kuvan näytän:
Vankasti täytän mä pään', vankasti vatsani myös!
Lalli.
Miksi Lalli kirkko-aikanakin
Viihtyy kapakassa?
Siks kun siell' on hällä jumalakin
Palveltava — vatsa.
Lymyillessä.