Kas, kuin tuolla kunnahalla
Kiiltomato pilkuttaa!
Kas, kuin tuolla taivahalla
Tähti pieni vilkuttaa!
Vaan kun aurinkoinen jalo
Pääsee maille paistamaan,
Kiiltomadon, tähden valo
Katoaapi kokonaan.
Veikot, valoa on vailla
Vielä armas isänmaa!
Kiiltomadon, tähden lailla
Kokekaamme pilkuttaa,
Kunnes kultaruskon koitto
Korottaapi kansamme!
Silloin vahva valon voitto
Vieköön heikon valomme.
Syksy.
Syksy sortaa seutujamme,
Kukkanurmet kuihduttaa,
Verhot riisuu vaaroiltamme,
Laaksoin lemmen lauhduttaa.
Myrsky riehuu raivosasti,
Aallot vyöryin ankarasti
Rannikoille roiskuaa.
Pois on luonnon laulukunta
Lämpömaihin lentänyt,
Taivas synkkä luopi lunta,
Talvi saapi voiton nyt;
Vaan kun uusi kevät koittaa,
Talvelta se vallan voittaa, —
Het' on luonto herännyt,
Elon syksy ihmisenki
Kukoistuksen kuihduttaa;
Majastaan pois muuttaa henki,
Omansa jo ottaa maa;
Mutta toinen kevät tuolla
Hautatarhan takapuolla
Autuaampi aukeaa.
Luistin-retki.
Yöllä lampi kannen sai
Mikäs meitä estää
Luistamasta? totta kai
Tuo jo alla kestää;
Joutukaa nyt veikkoset,
Ottakaapa luistimet!
Voi kuin kirkas onkin jää!
Kelpaa tuolla koittaa,
Parahin ken ennättää,
Kenpä toisen voittaa.
Jää on vahva kylläkin,
Luistimet siis jalkoihin!
Lähdetään nyt liitämään
Kirkasta jään pintaa,
Kaikki kilvan kiitämään
Aivan yhtä-rintaa;
Kun nää pojat ponnistaa,
Kyllä tuuli halkeaa.