Nytpä kaikki sinkoilee
Jäällä huiskin haiskin,
Rannikolla kuhnailee
Vielä yksin laiskin;
Hälle toiset irvistää:
"Elä tule; särkyy pää!"
Jo on aika rientänyt,
Mennyt leikin hetki;
Päätetäänpäs, veikot, nyt
Tämä luistin-retki.
Jokahinen joutukaan
Tositöitä toimimaan.
Palautettu.
Ol' elon aamu ihanaa
Minullai maailmassa,
Mut' pian päivä pilven taa
Pakeni paistamasta;
Mä vierin myrskyn maailmaan,
Juur pyörtehesen pahimpaan.
Sen seuroista mä ensistäin
Peräti poijes kiellyin,
Vaan usein näitä nähtyäin
Mä vihdoin niihin miellyin;
Unohdin kaikkein kalleimman,
Tään isänmaan ja — taivahan.
Mä huikennellen horjahdin
Totuuden, taidon tieltä,
Pyhimmät tunnot turmelin,
Lisäilin lihan mieltä;
Ijäti oisin eksynyt,
Ell' ei ois Herra etsinyt.
Vaan nyt se kaikki näkevä
Loi silmäns kurjaa kohti:
Hän valo, voipa, väkevä
Jo jalosti mun johti
Taas tielle, jolta erkenin;
Suo, Herra, sillä pysyisin!
Pojan laulu äidille.
Mä sua, äiti, kunnioitan,
Rakastan hartahasti; koitan
Neljättä Luojan käskyä
Näin täyttää, pitää pyhänä.
Vaikk', äiti-kult', et ole rikas, —
Se ollenkaan ei mikään vikas, —
Ik'-armas olet kuitenki,
Om' olen rintalapsesi.