"Hjalmaria."
"Hjalmaria? Häntä! Hän löytää onnensa näinä päivinä, sanoo huhu, hän…"
"Älkää puhuko, ei sanaakaan; minä rakastan häntä iäisesti, enkä taida rakastaa teitä."
"Te annatte minulle siis kieltävän vastauksen, te syöksette minun toimettomuuden mereen."
"Epäyksen? Minä en ole siitä puhunut, minä voin miettiä."
"Oi, te teette minun onnelliseksi!"
Annette katseli asessoria tutkivilla silmäyksillä; ne näyttivät tunkeutuvan läpi sydämen ja etsiskelevän sen hienoimmat langat. "Te tahdotte ainoastaan omistaa minun, rakkaudettakin; tahdotteko niin?"
Asessori epäili, mutta sanoi vihdoin: "No, jos ette voi rakastaa minua, jos ette taida lakata rakastamasta ansiotonta…"
"Ansioton? Herra asessori, ken on teille sanonut että Hjalmar on ansioton?"
Asessori vaikeni.