"Niin."
"Mutta sehän tuntuu ihmeelliseltä."
"Lienee mahdollista, mutta minä en milloinkaan mene sisälle, vaan hän istuu mamman luona, ja sitte kuin hän on lähtemäisillään, haetaan minä nyökkäämään."
"Sepä on siis kummallista."
"Niin kai."
"Mutta' sinun ei pitäisi mennä milloinkaan naimiseen hänen kanssansa,
Annette raukka."
"Miksi niin sanot?"
"Oi voi! sinä olet muuttunut vaaleaksi näinä aikoina; sinä kärsit enemmän kuin tahdot sanoa."
"En, hyvä Dora."
"Sinä et mahda maata öillä, sillä kynttilä palaa myöhään yöllä; minä olen kurkistanut tänne myöhään ja aikaisin, ja alituisesti näen kammoittavan valkean. Annette raukka!"