"On, mamma, hyvä mammani, mutta sillä ovat hyvät puolensa, kun vaan saamme aikaa. Mammalla on varoja pitkittää käräjöimistä elinaikansa, ja kyllä minä taidan sitä jatkaa minun ja Annetten ikäkauden."
Tuo hyvä mummo vetäytyi takaperin niinkuin käärme olisi häntä pistänyt.
"Onko oikein niin tehdä?" kysyi hän.
"Oikein? Hm, mikä on siis ihmisen varsinainen oikeus perinnön vaatimuksessa. Palkinto, hyvä mamma, on meillä oikeus saada omasta työstämme; mutta perintö on saanti paitsi minkäänlaisen oman ansion vaikutuksetta, on jonkinlaatuinen arpajaisvoitto, jonka yksi voi yhtähyvin voittaa kuin toinen. Mutta laillista se on, sekä heidän vakuutuksensa että…"
"Mutta jos me venytämme lainkäyntiä ikuisiin aikoihin, jos me hävitämme ne, heidän hakiessansa laillista oikeutta?"
Asessori kohotti olkapäitänsä ja sanoi: "Sekin on laillista. Laki myöntää pitkityksen; mutta se maksaa luonnollisesti rahoja, vaan sillä aikaa ne köyhtyvät, ja niin tulee sovinto mahdolliseksi."
"Lindner on läheisin perillinen."
"Niin, mutta kun hän on ilmoittanut tyytyvänsä kymmeneen tuhanteen riksiin, on hänen puhevaltansa lopussa. Mutta kun tuo kymmenen tuhatta, hyvä mamma, on ainoastaan vähä osa perinnöstä, on toisilla sukulaisilla oikeus vaatia loppu, sillä Lindnerillä ei ole heidän valtakirjaansa mennä mihinkään sopimukseen."
"Mutta jos Lindner ei suostuisi minkäänlaiseen sovintoon."
"Silloin hän voi ottaa kaikki ja toiset eivät saisi mitään, sillä
Lindnerillä on suuri lapsilauma, niin olen kuullut."