"Jättää siksensä, hyvä mamma," keskeytti Annette naurahtaen sitä juhlallista tapaa, jolla keskustelua oli johdettu.
"Jätä vaan siksensä," sanoi Dora nauraen. "Oi, Jumalani, jos minä saisin kirjoittaa erokirjeen tuolle miehelle, sanoisin minä hänelle totuuden, niin että… Mutta nyt sinä söhrit hellän ja liikuttavan kirjeen ja itket, niin että sen tahrit vielä musteesen, ja on sydämellinen ja vilpitön sinun tavallasi. Mutta kirjoita kuitenkin 'jää hyvästi' näkyvästi."
"Dorakin antaa neuvojansa," virkkoi rouva.
"Niin, hyvää tarkoittavasti, täti kulta, sillä Annette kuolisi kuin kärpänen, jos tuo ihminen sulkisi hänen rinnoillensa … ja hengen pelastamiseksi saa tehdä mitä voi."
* * * * *
Aamu koitti ja Annette ei vielä ollut silmäänsä ummistanut. Hän oli kirjoittanut kirjeen toisensa perään, mutta ei saanut yhtään sopivata.
"Hänellä on oikeus saada vastaus," sanoi Annette kun aika lähestyi. "Minulla ei ole oikeutta viivyttää ja pidentää hänen piinaavaa tietämättömyyttänsä. Mamma on antanut minulle täyden vallan tehdä niinkuin sydämeni käskee. No hyvä, kahdeskymmenes kerta!"
Ja hän kirjoitti, luki kirjeen, pari kyyneltä putosi siihen ja muste läpäsi … tuli vaaleita länttejä, aivan kuin Dora ennusti… mutta jää hyvästi näkyi selkeästi.
* * * * *
Asessorilla oli luonansa (hän tahtoi niin) sattumalta pari ystävää, joista "kaikkitietävä," oli kauimmin.