"Mutta miten minä toimin väärin tekemättä?"
"Tutki itseäsi, tyttäreni, uskotko tulevasi onnelliseksi hänen kanssansa?"
Annette pudisti päätänsä.
"Luuletko sinä voivasi tehdä hänen onnelliseksi?"
"En, mamma, jos avioliiton onni on rakkaudessa ja sydämmellisessä luottamuksessa … en milloinkaan."
"Ei," muistutti Dora, "se on synnillistä, suorastaan synnillistä mennä naimiseen ihmisen kanssa, jota ei voi kärsiä. Voiko se milloinkaan olla velvollisuus?"
"Mutta, lapsi, kun on luvannut, niin…"
"Ei, hyvä täti; se tahtoo sanoa, jos tehdään tyhmyys, jonka voi auttaa, ollaanko velvollinen tekemään vielä auttamaton tyhmyys sen lisäksi? Minä en tahdo sanoa jos on käyttäitty väärin, mutta Annette on niin tehnyt antaessaan tuolle ihmiselle suostumuksensa."
"Dora on oikeassa, mamma, minä olen tehnyt kovasti väärin sanoessani niin, mutta vielä pahempi olisi jos…"
"Sinä tahdot siis…"