"Mutta tämä on kuitenkin oikein huvittavaa." sanoi Dora kerta toisensa perästä, kulkeissaan useain kaupunkien lävitse. "Vielä nyt me olemme oikeassa Ruotsissa. Milloin tulemme Norrlanniin?"
"Me olemme jo siellä."
"Jo siellä, ja on oikeita kaupunkeja. Oi, niin somaa ja kaunista, jokainen ikkuna kuin kuvastin, ja kaikki uutta ja siistiä kuin nukkekaapissa! Oi, Hudiksvall, sehän oli tuon kaupungin nimi … Hudiksvall?"
"Niin."
"Se on hyvin kaunis kaupunki, paljon somempi kuin itse Tukholmi."
"Ja siitä on ainoastaan yhtä ihmistä kiittäminen, yhden ainoan ihmisen uutteruutta."
Niin pitkitettiin matkaa, ja alituisesti sai Dora nähdä uusia esineitä.
"Mikä valkoinen tuolla kaukana on, onko se pilvi?"
"Ei, Dora, se on tunturi."
"Oi, näetkös miten aurinko paistaa tunturille, niin ihanata! Mutta näetkös miten valkenee tuolla kaukana tunturin ylipuolella, miten se ikäänkuin yhdistyy taivaan kanssa? Onko se meidän tunturi?"