"Kun Miller ei tietänyt muuta kuin että minä kutsuin tänne vaan joitakuita läheisimpiä ystäviäni, niin kehoitin minä ja Annette menemään häntä huvimatkalle vaunuilla Eläintarhaan. Hän aikoi jäädä kotiin, sillä hän ei tahtonut olla epäkohtelias, mutta minä vakuutin hänelle ettei tulla ennen kuin teen juonnin aikaan, ja ukkoni matkusti."
"Viaton petos," virkkoi oikeusneuvoksen rouva, jolla olivat terävät harmaat silmät ja niuha luonne.
"Se on maksanut kauniit rahat," kuiskasi hän eräälle rouvalle, jolla oli samettinen pääpuku; kauniit rovot, mutta…"
"Mutta?"
"Niin, tahdoin sanoa, Miller peri kaikki mitä hän omistaa; hän sai sen, niin sanoakseni, ilmasta."
"Mitä mä kuulen, eikö hän olekaan rikas omasta ansiostansa."
"Niin, sillä tavalla. Totta tosiaan, minä muistan Millerin naimattomana miehenä ja jonkunlaisena kirjurina eli sellaisena … hän on kirjoittanut puhtaaksi monta arkkia miesvainajalleni … maksolla."
"Voiko se olla mahdollista?"
"Mahdollista! Niin todellisesti kuin minä sanon."
"Mutta mistä rahat tulivat?"