"Niin, minä luulen että se oli joku isän orpana, tahi mikä hän oli, joka kuoli, ja Miller oli lähin perillinen. Muutamain lasten holhooja, joilla oli perintö-oikeus, laiminlöi määrärajan."
"Herra nähköön, sellainen hotikko."
"Joko hotikko tahi tahdolla … siitä ollaan erimielisiä; mutta minä en muista niin tarkasti."
"Ei saada nähdä päivän ruhtinatarta," kuiskasi muuan vähäinen, lihavan pyöreä, hiukan mulkosilmäinen rouva, joka istui oikeusneuvoksen rouvan toisella puolella.
"Päivän ruhtinatarta, se tahtoo sanoa…"
"Niin, Annette. Hän nyt kai niinkuin tavallisesti asetetaan kaikkein etummaiseksi."
"Ohoh, ei hän mahtane lentää korkeammalle toisia tyttöjä," sanoi rouva oikeusneuvos ja katsoi sukkelamaisesti samettipäähineistä rouvaa, kun pyöreäsilmäisellä rouvalla oli kaksi tytärtä seurassa.
"Jopa jotakin," alkoi pieni rouva. "Minä en tiedä mitään tilaisuutta, jolloin ei Annette ottaisi ensi sijaa, niinkuin se olisi hänelle syntyperäistä."
"Syntymä on todella jotenkin epäselvä," huomautti rouva oikeusneuvos.
"Niin arvelee vähän jokainen, mutta rikkaus tasoittaa kaikki suhteet."