Ihmiset tulevat ja menevät, heidän kohtalonsa vaihtelevat, mutta luonto pysyy samanlaisena. Kuu loistaa niin kuin ennenkin ja Tunturikoski kohisee nyt samoin kuin tuhansia vuosia sitten.
Tuo koski ansaitsee nähdä, matkustakaa siis sinne silloin, kun olette väsyneet katsellessanne maalattuja vesiputouksia teatereissa ja nauttiessanne teeskenneltyä kohteliaisuutta ystäviltänne; tuolla ylhäällä Jemtlannissa löydätte iloisen mielen — jalon luonnon, ja näiden kummankin edustajan — Tunturikosken.