Riimin tehtävä ei ole ainoastaan rytmillinen, säkeitä toisistaan erottava ja samalla niitä säejaksoiksi ja säkeistöiksi yhdistävä, vaan se on myös ja ennen kaikkia musiikillinen ja tyylillinen. Milloin näistä tai muista syistä yksitavuisiakin riimejä pitäisi runsaammin käyttää, saattaisi sellaisiksi joskus vastaavaisiin kohtiin hyväksyä edellä esitettyjä lyhyitäkin, esim. siten vahvistettuina, että pannaan edellisen jalan täyttävä puolisointu niiden eteen. Esim. aamusi — saapuvi tuntuu täyteläisemmältä kuin aamusi — pääsevi, joskaan viimeinen tavu ei edellisessäkään tapauksessa tule sen huomatummaksi.
Loppusointumme eivät tavallisesti ole niin vaikuttavia kuin muiden kielten painokkaat riimit, meillä kun kielemme luonnon mukaisesti niinä runsaasti viljellään sivukorollisia ja sanakorottomiakin tavuja. Mutta väärin olisi, jos tässäkin taas asetettaisiin vieraat kielet määräämään, mikä meillä on kelvollista, mikä kokonaan hylättävää. Joskin riimimme yleensä ovat heikommat, on kielellämme sen sijaan muihin verraten useita sekä rytmillisiä että soitannollisia ja tyylillisiä etevämmyyksiä. Näitä kun taitavasti käytellään, loppusointumme kernaasti voivat ollakin miedompia kuin muilla. Liian heikkoja ja tyhjiä ei tietysti sovi viljellä. Ne ovat yhtä tarpeetonta ja paheksittavaa voiteen haaskausta kuin sekin, että asetetaan riimit liian etäälle toisistaan tai muuten mutkallisesti, jotteivät kuulijaan tee muuta kuin kiusallista vaikutusta.
Puolisointu (assonansi) ei useimpien maiden taiderunoudessa ole oikein hyvässä maineessa. Romaanilaisten kansain, etenkin espanjalaisten runoudessa se kuitenkin on yleinen kaunistuskeino. Saattaisi mahdollisesti tämäkin sointulaji meillä olla armoihin otettava. Etenkin sellaiset puolisoinnut, joissa vokaalit ovat keskenään täydellisessä soinnussa, näyttäisivät meidän vokaalirikkaan kielemme mukaisilta. Yksitavuiset puolisoinnut esimerkiksi voisivat joskus olla paikallaan, miespuolisten loppusointujen puutetta korvaamassa. Tällöin tulisivat kysymykseen pitkävokaaliset tai -diftongiset tavut, sellaiset kuin saan — maat, pois — loi j.n.e. Nämä sopisivat ehkä paremmin säkeiden loppuun kuin lyhyet loppusoinnut, koska pitkät tavut lopussa tuntuvat pontevammilta. Laulussakin säe usein loppuu pitkällä sävelellä. Puolisoinnut olisivat vain pantavat vastaaviin kohtiinsa runon alusta alkain, jotteivät vaikuttaisi puutteellisilta loppusoinnuilta.
Jälkilause.
Näin kosketeltuani muutamia runomittakysymyksemme eri kohtia, mielestäni nykyään sen tärkeimpiä, olenkin jo sanottavani sanonut ja samalla esittänyt joitakin uuden runomittaopin alkeita. Toivon vain, että esitykseni onnistuisi kaikista puutteistaan huolimatta tai ehkäpä juuri niiden johdosta saada osakseen edes joitakin asiallisia arvosteluja, joista kysymyksen myöhempi käsittely hyötyisi.
Virtain Toisveden kansakoululla marraskuussa 1907.