Runojalkoja ja -mittoja on sen mukaan nimitetty laskeviksi (aleneviksi) tai nouseviksi (yleneviksi).
Toinen, paljon paremmin suomenkielen luonnon mukainen jakotapa saadaan, kun otaksutaan kunkin runojalan alkavan runokorollisella eli nousutavulla. Säkeen ensimäisen täydellisen jalan edessä oleva koroton tahdin osa, milloin säe sellaisella alkaa, käsitetään tällöin esitahdiksi eli esijalaksi. Tämä voi olla yksi- tai useampitavuinen. Esim.:
Nuo | metsien | hurjat | sissit
ovat | tulleet | peitossa | yön.
Tällainen tahdin merkitseminen on yleinen musiikissa. Rytmin yhtenäisyyden selventämiseksi ja muista käytöllisistä syistä on tätä myöskin vieraskielisissä uusissa runomittaesityksissä suositeltu entistä parempana siinäkin tapauksessa, että vanha merkitsemistapakin soveltuisi kielen korkosuhteihin. Suomenkielen luontoon tämä uusi merkitsemistapa sopii vanhaa paljoa paremmin, kaikki sanatkin kun ovat koroltaan laskevia.
Säkeet voi silti katsoa poljennoltaan olevan joko laskevia, jos alkavat ilman esitahtia, tai nousevia, jos niiden alussa on esitahti. Säkeiden luonne ja vaikutus on sen mukaan jonkun verran erilainen. Tavallisesti sentään esitahtisetkin säkeemme saavat sanojen korkosuhteiden mukaisesti enemmän tai vähemmän laskevan luonteen.
Godenhjelmin runousoppi mainitsee myöskin esi- eli alkutahdin, josta se sanoo 21 §:ssä: "Aleneva säe alkaa toisinaan lyhyellä tai korottomalla tavuulla eli alkutahdilla (anakruusis):
"Jo | pilvet | taivahan | peitti."
Tässä käsitetään siis laskevan säkeen alkavan esitahdilla. Esimerkkinä oleva säe katsotaan laskevaksi. Kuten yllä mainittiin, meidän esitahtiset säkeet ovatkin luonteeltaan tavallisesti enemmän tai vähemmän laskevia. On vain huomattava, ettei meillä parempia nousevia säkeitä olekkaan.
Mainitun pykälän ensimäinen lisäys tekee esitahdin perin harvinaiseksi sanomalla: "Alkutahdilla varustetut säkeet voipi tavallisesti selittää jambilla alkaviksi jambi- tai anapestivärsyiksi (s.o. säkeiksi), paitsi jos runoelmassa säännöllisesti käytetään alenevaa runomittaa ja alkutahti on lisätty vaihtelevaisuuden vuoksi." Tämän esityksen mukaan siis esitahtiset trokee- ja daktylisäkeemme tavallisesti voi selittää jambi- ja anapestisäkeiksi. Käsittääkseni asian oikea laita kuitenkin on aivan päinvastainen, että jambi- ja anapestisäkeemme aina voi, vieläpä tuleekin selittää esitahdilla alkaviksi trokee- ja daktylisäkeiksi.