Samoin "anapestinen" säe:
Hepo jou|tuen juok|si sen kiin|ni
on oikeastaan esitahtinen daktylinen:
Hepo | joutuen | juoksi sen | kiinni.
Ne harvat varsinaisemmin jambiset ja anapestiset säkeet, joista ylempänä oli puhe, sopii yhtä hyvin pitää esitahdilla alkavina trokee- ja daktylisäkeinä kuin jambisina ja anapestisina, siis esim.:
Mut | yö ei | lunt', ei | unta | nää.
Ja | päiv' on | kirkas ja | yö on | poiss'.
Samalla kuin onkin muistettava, ettei runomittaa yleensä sovi muodostaa pelkistä sanaisjaloista, samalla on myöskin huomattava, että sellainen sanan- ja jalanjako, joka muuttaa runomitan aivan toiseksi kuin sen pitäisi olla, voi vain poikkeustapauksessa olla oikeutettu jotakin eri tarketusta varten, mutta ei suinkaan yleensä kaikissa säkeissä, kuten meidän n.s. jambi- ja anapestimitoissa on laita.
Edellä esitetystä käynee selville, että on täysi syy lakata erikseen puhumasta meidän jambi- ja anapestisäkeistä, koska ne oikeastaan ovat vain esitahtisia trokeisia ja daktylisia. Runomittamme käsittelylle on eduksi, että jätetään pois harhaanjohtavat nimet.
Mitä muuten vielä esitahtisiin säkeihimme tulee, on huomattava, että ne ovat meille tulleet verraten myöhään. Vanhimmassa kansanrunoudessa emme niitä tapaa. Kielemme luonnon mukaisempia ovatkin esitahdittomat säkeet. Esitahdilla alkavat ovat vierasluontoisempia, kuten ovat vierasperäisiäkin, muilta lainattuja.