RUNOJALKAMME.
[Julkaistu yleensä samallaisena »Ajan» 3. n:ossa 1908.]
Kuten meillä ei ole jambisia eikä anapestisia, samoin ei myöskään voi olla muitakaan varsinaisemmin nousevia säkeitä kuin esitahtisia, laskevista runojaloista kokoonpantuja. Runojalkojemme luvusta on siis täysi syy jättää pois nousevat jalat.
Laskevia runojalkoja meillä sitävastoin on sangen runsaasti. Ottaen näet huomioon sanojen sekä koron että laajuuden saamme paljon uusia runojalkoja, joita ei meillä tähän asti ole hyväksytty, kun on vierasten kielten tavallisimmat jalat ja mitat pidetty meilläkin ainoina kelvollisina.
Järjestän runojalkamme tavulukunsa mukaan kolmeen ryhmään. (Viite [1] jälj.) Kunkin ryhmän jalat koetan esittää koron ja laajuuden vaatimassa arvojärjestyksessään, mikäli siten järjestyksen selvyyden kärsimättä käy laatuun. Kun kaikissa runojaloissamme runokorko eli nousu on ensi tavulla, muiden tavujen ollessa runokorottomina, ei korkoa tarvitse erittäin merkitä. Sopiikin sen vuoksi tavujen laajuutta osottaa kreikkalaisten ja roomalaisten käyttämillä laajuusmerkeillä (— ja -), joilla tähän asti on etupäässä merkitty runotyylimme korkosuhteita.
Korolla tarkotan tässä runokorkoa, joka on sekä sana- että lausekorosta osaksi riippumaton. Laajuusmerkeillä taas merkitsen varsinaisesti tavujen "luonnollista" pituutta ja lyhyyttä. Paitsi pitkiä ja lyhyitä on meillä myöskin luonnoltaan puolipitkiä eli keskiarvoisia tavuja. Jänneksen mukaan keskiarvoinen on jokainen lyhytdiftonginen tai suljettu lyhytvokaalinen tavu. Puolipitkä tavu on runokorollisena yleensä pitkän arvoinen, varsinkin jos sillä samalla on sanan pääkorko. Runokoroton puolipitkä tavu käy yleensä lyhyestä, etenkin milloin sillä ei ole sanan pääkorkoa. Puolipitkä voi kuitenkin vastoin edellisiä sääntöjäkin käydä milloin pitkästä, milloin lyhyestä.
Puuttumatta enempää kielemme prosodiaan, luettelen nyt runojalkamme. Esimerkeiksi panen vain sanaisjalkoja ja mikäli mahdollista näiden samain sanain muotoja, jotta jalkojen vertaaminen toisiinsa olisi helpompi.
Yksi tavu ei semmoisenaan muodosta täydellistä runojalkaa, joskin se muutamissa tapauksissa pidennyksen tai paussin tahi kumpaisenkin avulla sellaisesta voi käydä.
Kaksitavujalat eli trokeet:
Ensimäinen trokee | — - | päivä.
Toinen trokee | — — | päivää.
Kolmas trokee | - - | sana.
Neljäs trokee | - — | sanaa.