Koimitavujalat eli daktylit:
Ensimäinen daktyli | — - - | päivänä.
Toinen daktyli | — - — | päiväkään.
Kolmas daktyli | — — - | päivääni.
Neljäs daktyli | — — — | päivääkään.
Viides daktyli | - - - | sanana.
Kuudes daktyli | - - — | sanakaan.
Seitsemäs daktyli | - — - | sanaani.
Kahdeksas.daktyli | - — — | sanaakaan.
Nelitavujalat eli peonit:
Ensimäinen peoni | — - - - | päiviäni.
Toinen peoni | — - - — | päiviäkään.
Kolmas peoni | — — - - | päivääsikö.
Neljäs peoni | — - — - | päiviäänpä.
Viides peoni | — — - — | päiväänikään.
Kuudes peoni | — - — — | päiviäänkään.
Seitsemäs peoni | — — — - | päivääkäänkö.
Kahdeksas peoni | — — — — | päätteeseenkään.
Yhdeksäs peoni | - - - - | sanojani.
Kymmenes peoni | - - - — | sanojakaan.
Yhdestoista peoni | - — - - | sanaasiko.
Kahdestoista " . | - - — - | sanojaanpa.
Kolmastoista peoni | - — - — | sanaanikaan.
Neljästoista peoni | - - — — | sanojaankaan.
Viidestoista peoni | - — — - | sanaakaanko.
Kuudestoista peoni | - — — — | sateeseenkaan.
Viisitavujalkoja meidän runoudessamme tuskin vielä on tavattavissa. Sellaisiakin tietysti voisi esiintyä. Niinpä niiden perusmuoto (———, esim. päiviänikö) mennee yhtä hyvin tai paremminkin yhden nousutavun varassa kuin 16:s peoni. Ainakin sopivat parhaat viisitavujalat luontevammin meidän runokieleemme — meillä kun on runsaasti laskuun sopivia aivan lyhyitä tavuja — kuin esim. Ruotsin, jossa niitä kuitenkin joskus tavataan, etupäässä kahden säkeen liittymäkohdassa, milloin nousujen väliin jää neljä laskutavua, tai nelitavujalkojen sijaisina muuallakin.
Nelitavujalatkin ovat taiderunoudessamme yleensä harvinaisia. Eri maissa toiset metrikot ovat niitä pitäneet mahdottomina tai muuten vastustettavina, toiset taas ovat niitä puolustaneet. Vastustuksesta huolimatta ne ulkomaisessa taiderunoudessa ovat päässeet yhä yleisempään suosioon. Kansanrunoudessa ne kaikkialla jo kauemmin ovat esiintyneet.
Meillä on näihin asti — teorian mukaan — päästy nelitavujaloista hyvin vähällä. On vain sanottu: "Kreikan ja latinan runoudessa on nelitavuisiakin jalkoja", tai: "Kreikkalaiset puhuivat nelitavuisistakin runojaloista, — — mutta nykyajan runoudessa niillä ei ole mitään merkitystä." Aivan viime aikoina vasta on niille meillä yleisemmin myönnetty olemassaolon oikeus ainakin kansanrunoudessamme. Tässä nelitavujalkoja onkin jo ammoisina aikoina käytelty, ja nykyisissä kansanlauluissamme ne ovat hyvinkin tavallisia. Esimerkeiksi panen tähän muutamia vanhasta ja uudemmasta kansanrunoudestamme poimittuja, peoneja sisältäviä säkeitä. (Viite [3] jälj.):
Vaski- oli | hattu | harti|oilla.
Minua on | vyötty | miehen | vyöllä.
Aallot ne | pian sinut | pettäi|si.
Sitten ei | suru mua | heittäi|si.