Ja miksi tämä oli tullut ja pyytänyt päästä hänen kanssaan naimisiin? Sitä ajatellessaan pudisti hän päätään; se ajatus ei häntä ollenkaan miellyttänyt. Mutta japanilaisillahan on merkillisiä tapoja ja tytön käynti oli siis jollain tavoin siten selitettävissä. Hän oli aivan varmasti korkeaan säätyyn kuuluva nainen, eikä suinkaan geisha, joksi hän häntä oli aluksi luullut. Jack oli nähnyt paljon geishoja eri teehuoneissa osatakseen arvostella, ettei hän ollut heidän kaltaisensa. Hänen länsimaiselle maulleen olivat geishat kyllä suloisia, mutta — —
Siinä samassa astui sisään hänen palvelijansa, joka teki lopun hänen haaveiluistaan. Hän nousi. Mennäkö naimisiin sen pienen lumoojattaren kanssa? Mitä hän ajattelikaan? Se olisi täyttä hulluutta! Hänen oli sopimatonta sellaista ajatellakaan. Hän huusi takaisin palvelijan, joka jälleen oli ehtinyt poistua ja käski tämän noutaa hänelle jiurikishan. Hän lähti nyt Tokioon, unohtaakseen koko tytön naimatarjouksineen.
Vaan se ei hänelle onnistunut. Kun hän eräällä paikalla nousi jiurikishasta näki hän tytön vilaukselta toisella puolen katua. Samassa silmänräpäyksessä kiiruhti Jack hänen jälkeensä, mutta kun hän saapui kadun kulmaan, oli tyttö kadonnut. Hän tirkisteli kaikkiin lähellä oleviin myymälöihin, vaan missään ei häntä näkynyt, ja pitkän aikaa hän kuljeskeli sillä tienoolla, toivoen lopuksi löytävänsä hänet. Hänen etsiskelynsä osottautuivat kuitenkin turhiksi ja hän palasi takaisin jiurikishaansa.
Matkatessaan ilman päämaalia eteenpäin näki hän erään toisen henkilön, jonka hän myös tunsi. Se oli Ido, nakoda, ja Jack ei päästänyt häntä käsistään. Hän nousi heti ajopeleistään ja löi häntä ystävällisesti olalle.
"Hei hei, Ido!" huusi hän.
Ido katsoi taakseen, ikäänkuin vihollinen olisi hyökännyt hänen niskaansa. Hän ei ollut tottunut sellaiseen tervehdystapaan, vaan huomattuaan, ken tervehtijä oli, vetäytyi hänen suunsa leveään hymyyn. Hän kumarsi syvään ja nöyrästi ja toivoi, että korkea-arvoisen amerikalaisen päivät sitten viime näkemän olivat olleet iloiset ja onnelliset.
"Ei ole moittimista", lausui Jack. "No, entä mitä teille kuuluu? Luistavatko liikeasiat hyvin? Onko tullut välitetyksi montakin naimiskauppaa?"
Ido kertoi tällä aikaa tehneensä onnellisiksi kokonaista neljä henkilöä; tahtoo sanoa: hän oli välittänyt kaksi naimiskauppaa.
"Te olette tehnyt ensimäisen erehdyksen elämässänne", selitti hänelle Ido. "Ettekö ole vieläkään tavannut sellaista japanilaista tyttöä, joka olisi kelvannut teille vaimoksi? Ette! Minäpä tiedän erään toisen tytön. Hän on Japanin kaunein tyttö. Tahdotteko nähdä hänet?"
"En, en tahdo. Mutta kuulkaahan, Ido, miten on käynyt sen nuoren tytön, jota te minulle ensin tarjositte? Joko hän on mennyt naimisiin?"