"Mutta minäpä tiedän yhden, joka on vielä suloisempi, ihanampi ja puhtaampi."
"Mikä sitten?" kysyi Yuki. Hänen kasvonsa säteilivät ja hänen silmistään loisti pohjaton, sininen kirkkaus.
"Minun pikku vaimoni", vastasi Jack hiljaa.
VIII
Yukin koti.
Yukin tietämättä kävi hänen miehensä joka päivä katsomassa hänen pienen jalokivilippaansa sisältöä. Setelipinkka suureni suurenemistaan, sillä nyt hän ei enää koskaan kieltäytynyt antamasta hänelle rahaa, kun hän niitä pyysi. Rahasumma oli näin kasvanut runsaasti. Viime kerralla laskiessaan rahoja huomasi Jack niiden nousevan yli neljänsadan dollarin. Hänelle pisti päähän antaa Yukille vielä sata dollaria, niin että rahasumma tekisi yhteensä viisisataa, ja sen hän tekikin seuraavana päivänä.
Yuki oli hänelle pyhästi luvannut, ettei enää koskaan ilman hänen lupaansa ja tietämättään lähtisi hänen luotaan ja olikin omantunnon mukaisesti pitänyt lupauksensa kokonaisen kuukauden ajan. Se oli onnellisin kuukausi Jackin koko elämässä, kuukausi, jolloin hänellä ei ollut ympärillään muuta kuin keskeymätöntä riemua ja auringonpaistetta.
Mutta päivää jälkeen, kuin hän oli antanut hänelle nuo sata dollaria, tuli Yuki hänen luokseen, pyytäen kovin nöyrästi lupaa päästä käymään vanhan isänsä ja äitinsä ja niiden seitsemäntoista sisaren ja veljen luona. Hän nimittäin edelleenkin pysyi tuossa valheessaan. Jack antoi hänelle kuitenkin kieltävän, melkein vihaisen vastauksen. Nuori aviomies oli nimittäin tullut niin itsekkääksi ja hemmotelluksi, ettei hän tahtonut enää hetkeäkään olla ilman pienen vaimonsa seuraa. Koko päivän hän rauhattomana vartioi häntä, peläten hänen hiipivän tiehensä. Ja kuinka olikaan, niin seuraavana päivänä, kun Yuki poistui hänen luotaan silmänräpäykseksi, huomasi hän hänen äkkiä lähtevän talosta. Jack otti hattunsa ja seurasi häntä pienen välimatkan päässä jälessä, niin ettei Yuki huomannut häntä.
Alkoi hämärtyä. Hiljaa, melkein hellästi pyyhkäisi pimeys vähitellen pois ne kullan keltaiset ja punaiset säteet, jotka aurinko oli jättänyt jälkeensä, ennenkuin se laskeutui kauaksi mereen ja katosi Tokionlahden viileisiin aaltoihin.
Yuki kiirehti nopein askelin Tokiota kohden. Kaupunki ei tosin ollut kaukana heidän kodistaan, mutta kuitenkin pelkäsi Jack ajatellessaan, että Yuki olisi yksin kulkenut tuota yksinäistä taivalta näin myöhään illalla. Hän päätti seurata häntä, olipa Yukin asia mikä tahansa ja aikoipa hän minne tahansa. Olihan Yuki hänen pikku vaimonsa, jota ei hän enää koskaan päästäisi luotaan, tuumi hän itsekseen.