"Miksi hän sen tekisi?"
Jackin mielenkiinto alkoi herätä. Hänen mielestään ei ollut hauskaa pakottaa häntä ilmaisemaan salaisuuksiaan. Hän odotti, että Yuki omasta tahdostaan osoittaisi luottamustaan häntä kohtaan. Mutta vastoin tahtoaankin sai uteliaisuus hänessä vallan.
"Miksi hän hylkäisi sinut?" toisti hän.
"Kun minä olen mennyt naimi—." Hän keskeytti lauseensa ja puristi kovin Jackin kättä, johon hän äsken oli molemmin käsin tarttunut, luoden samalla häneen katseen, josta ilmeni pyyntö, ettei hän kyselyjään jatkaisi.
"No", lausui Jack, "senvuoksiko, että sinä olet mennyt naimisiin?"
"Niin — teidän kanssanne", kuului vastaus.
"Oh", huudahti hän surullisena. Mutta heti sen jälkeen hän naurahti, kohautti olkapäitään ja nipisti häntä sormenpäästä.
"Mikäs minussa sitten on vikana? Enkö minä ole kylliksi hyvä?"
"Te on liian hyvä", selitti hän nöyrästi.
"Mitä siis saattaa sinun omaisillasi olla minua vastaan?"