Me kutsumme aikaamme käytännöllisen hyödyn aikakaudeksi, emmekä osaa sittenkään mitään käyttää. Me olemme unohtaneet, että vesi voi pestä puhtaaksi ja tuli puhdistaa, ja että maa on meidän kaikkien äiti. Seurauksena siitä on se, että meidän taiteemme on kuusta kotoisin ja että se leikkii varjoilla, jota vastoin kreikkalaisten taide on auringosta ja käsittelee välittömästi kaikkea. Minä olen varma siitä, että alkuvoimissa on puhdistava kyky, ja minä tahtoisin palata niihin ja elää niiden läheisyydessä.
Tietysti minulle, joka olen niin kokonaan nykyajan ihminen, "enfant de mon siècle", tulee aina olemaan suuri nautinto vain katsellakin maailmaa. Minä vapisen ilosta ajatellessani, että jo samana päivänä, jolloin pääsen pois vankilasta, sekä kultavihma että sireeni kukkivat puutarhoissa, ja että saan nähdä tuulen keinuttelevan edestakaisin noita kultaisia terttuja ja koskettelevan sireenin sulkain vaaleaa purppuraa, niin että ilma on tuleva minulle kuin Arabiaksi. Linné polvistui maahan ja itki ilosta, kun hän ensi kerran näki jossain Englannin ylängöillä laajan nummen, joka kimalteli keltaisena tavallisen piikkiherneen tuoksuvista kukista; ja minä tiedän, että minua, joka rakastan melkein intohimoisesti kukkia, odottavat kyyneleet jonkun ruusun terälehdissä. Minun laitani on ollut sellainen aina lapsuudesta saakka. Ei ole ainoatakaan väriä kätkettynä kukan kupuun eikä simpukan kierteisiin, jolla ei olisi vastinetta minun luonteessani — sen vaikuttaa hieno sympatia esineiden sielun kanssa. Samoinkuin Gautier olen minäkin ollut yksi niistä, "pour qui le monde visible existe". [Joille näkyvä maailma on olemassa.]
Kuitenkin minä olen tietoinen nyt siitä, että kaikessa tässä kauneudessa, olipa se kuinka tyydyttävää hyvänsä, piilee sielu, jonka ilmaisumuotoja vain ovat maalatut hahmot ja muodot, ja tämän sielun kanssa minä tahdon olla sopusoinnussa. Olen väsynyt ihmisten ja esineitten havaittaviin ilmaisuihin. Salaperäisyyttä taiteessa, salaperäisyyttä elämässä, salaperäisyyttä luonnossa — kas siinä se, mitä minä etsin. On aivan välttämätöntä, että minä löydän sen jossain.
Kaikki oikeudelliset tutkinnot ovat tutkintoja ihmisen elämästä, samoinkuin kaikki tuomiot ovat kuolemantuomioita; ja kolme kertaa minua on kuulusteltu. Ensi kerran minä läksin salista, jotta minut vangittaisiin, toisella kertaa minut saatettiin takaisin tutkintovankilaan, kolmannella kerralla minut vietiin vankilaan kahdeksi vuodeksi. Yhteiskunnalla, sellaiseksi kuin me sen olemme rakentaneet, ei ole mitään paikkaa minulle tarjottavana; mutta luonto, jonka virkistävät sateet käyvät tasan sekä väärille että vanhurskaille, tarjoaa minulle kallioittensa koloja piilopaikoiksi ja yksinäisiä laaksoja, joiden hiljaisuudessa voin häiritsemättä itkeä. Hän valaisee yön tähdillä, jotta voin vaeltaa ulkona pimeässä kompastumatta ja antaa tuulen tasoittaa minun askelteni jäljen, jotta ei kukaan voi minua ajaa takaa ja vahingoittaa: hän puhdistaa minut syvissä vesissä ja parantaa minut katkerilla yrteillä.