"Sinä et halua että minä tutustuisin häneen?"
"En."
"Mr. Dorian Gray on atelierissä", ilmoitti palvelija, joka samassa tuli puutarhaan.
"Sinun on nyt pakko esittää minut hänelle", sanoi lordi Henry nauraen.
Maalari kääntyi palvelijan puoleen, joka seisoi aurinkoa vasten sirittäen silmiään. "Pyydä että mr. Gray odottaa, Parker. Minä tulen aivan heti". Palvelija kumarsi ja poistui tietä pitkin.
Sitten hän silmäsi lordi Henryä. "Dorian Gray on minun rakkain ystäväni", hän sanoi. "Hän on luonteeltaan yksinkertainen ja herttainen. Sinun tätisi arvosteli häntä aivan oikein. Älä pilaa häntä. Älä koeta vaikuttaa häneen. Sinun vaikutuksesi ei olisi hyvä. Maailma on avara ja siinä on monta ihmeellistä olentoa. Älä riistä minulta sitä ainoata henkilöä, joka antaa minun taiteelleni sen viehätyksen, joka sillä on. Minun elämäni taiteilijana riippuu hänestä. Muista, Harry, että luotan sinuun." Hän puhui hyvin hitaasti ja sanat tuntuivat puhkeavan esiin hänen tahtomattansa.
"Mitä hassutuksia sinä loruat!" sanoi lordi Henry hymyillen, ja tarttuen
Hallwardia käsikynkästä kiinni hän melkein talutti hänet sisään.
LUKU II.
Astuessaan sisään he näkivät Dorian Grayn. Tämä istui pianon ääressä, selin heihin ja selaili Schumannin lauluja. "Lainaa minulle nämät laulut, Basil", hän sanoi. "Minä tahtoisin tutustua niihin. Ne ovat kerrassaan ihastuttavia."
"Se riippuu kokonaan siitä, miten sinä istut tänään, Dorian."