"Ah, älkää lähtekö, lordi Henry. Basil näyttää tänään olevan pahalla tuulella ja silloin minä en voi sietää häntä. Sitä paitsi tahtoisin tietää, miksi minun ei pitäisi harjoittaa hyväntekeväisyyttä."
"En minä huoli sanoa sitä teille, mr. Gray. Se on niin ikävä aine, että siitä pitäisi puhua vakavasti. Mutta en minä lähde pois täältä, koska te pyysitte minua jäämään. Sinulle se kai on yhdentekevää Basil? Sinä olet usein sanonut olevasi mielissäsi, jos mallisi on tilaisuudessa juttelemaan jonkun kanssa."
Hallward puri huuliaan. "Jos Dorian haluaa, niin tietysti sinun täytyy jäädä. Dorianin oikut ovat lakeja kaikille muille paitsi hänelle itsellensä."
Lordi Henry tarttui hattuunsa ja hansikkoihinsa.
"Sinun kehoituksesi jäämään on kovin kiihkeä, mutta minun täytynee sittenkin lähteä. Olen luvannut tavata erästä henkilöä Orleansissa. Hyvästi, mr. Gray. Tulkaa jonakin iltapuolena tervehtimään minua Curzon streetin varrelle. Olen melkein aina kello viideltä kotona. Kirjoittakaa minulle kun tulette. Olisin pahoillani, jos ette tapaisi minua."
"Basil", huudahti Dorian Gray, "jos lordi Henry Wotton lähtee, niin minä myöskin. Sinä et koskaan maalatessasi avaa huuliasi, ja on niin kauhean ikävää seisoa tässä ja näyttää iloiselta. Pyydä häntä jäämään. Minä vaadin sitä."
"Jää Harry, Dorianille mieliksi, niin olen sinulle kiitollinen", sanoi Hallward katse kiintyneenä tauluunsa. "Se on aivan totta, etten koskaan työtä tehdessäni puhu enkä kuuntele myöskään. Ja se on kai hirveän ikävää onnettomille malleilleni. Minä pyydän sinua jäämään."
"Mutta mitä minä teen tuolle miehelle, joka odottaa minua Orleansissa?"
Maalari nauroi. "En minä usko että siitä seuraa mitään ikävyyksiä. Istu sinä alas, Harry. Ja nyt, Dorian, nouse tuolle korotukselle, äläkä liiku liiaksi, älä myöskään pane vähintäkään huomiota siihen mitä lordi Henry sanoo. Hän vaikuttaa paljon pahaa kaikkiin ystäviinsä, minua yksin lukuunottamatta."
Dorian Gray nousi korotukselle kasvoissaan nuoren kreikkalaisen martyyrin ilme ja irvisti hiukan tyytymättömästi lordi Henrylle, joka oli jo ehtinyt voittaa hänen suosionsa. Lordi Henry oli niin aivan erilainen kuin Basil. He olivat toistensa täydelliset vastakohdat. Ja kuinka sointuva ääni hänellä oli. Hetken kuluttua hän sanoi: "Onko teidän vaikutuksenne todellakin niin paha, lordi Henry? Niin paha kuin Basil väittää?"