Talvi Venäjällä tuutuu meistä peloittavalta. Ajattelemme silloin ehdottomasti hirmuista pakkasta, kauheita lumikinoksia, jäävuoria ja kuoliaaksi paleltumista. Pakkasta, lunta ja jäätä on venäläisillä tosin yllin kyllin, mutta onhan heillä myöskin laitoksia, jotka tyydyttävästi suojelevat heitä luonnon kovuutta vastaan. Köyhimmälläkin miehellä on lammasnahkaturkkinsa, ja parempiosaisten asunnot ovat varustetut ei ainoastaan vahvoilla sisäikkunoilla ja korkeilla kaakeliuuneilla, vaan myöskin porstuoilla ja etehisillä, joitten rakennustapa estää pakkasta tunkemasta sisään.
Neljäntenätoista päivänä marraskuuta heitteli harmaa talvitaivas alas runsaasti lunta ja räntää. Tästä huolimatta tungeskelivat Pietarin asukkaat kaduilla ja toreilla, sillä nyt vietettiin keisarinnan nimipäivää, jolloin hovi näytti kaiken komeutensa ja loistonsa. 300,000 ruplaa maksoikin vuosittain nämät nimipäivät tsaarille. Aamupäivällä oli juhlallinen vahtiparaadi, iltapäivällä suuri "gulanie" (hitainen huvikulkue) ja illemmalla tanssiaiset keisarillisessa palatsissa, juhlavalaistus kaupungilla ja loistava ilotulitus.
Juhlan ensimmäinen osa, vahtiparaadi oli ohitse ja nadsirateli Markowna, vihreässä, kullalla reunustetussa univormussaan, oli palannut kotiinsa. Tämä ankara herra kuului Pietarin poliisivirastoon ja edusti poliisipäällikkönä yhden kaupunginosan piirimiehiä. Hänen kansliansa — konttooriksi nimitetty — oli tänä juhlapäivänä suljettu ja hänen palveluksessaan olevilla kirjureilla oli vapaapäivä. Tämä vapaapäivä tuotti heille luultavasti kauniin rahasumman, koska nämä hänen alamaisensa samalla myös harjoittivat salapoliisin tointa, vakoilivat töllistelevässä ihmisjoukossa ja antoivat ilmi jokaisen hallitusta moittivan lauseen.
Markowna ei ollut — huolimatta päivän juhlasta — niinkään hyvällä tuulella, sillä "Matti" oli jälleen pujahtanut hänen kukkaroonsa. Tämä tapahtuikin aika usein vuoden kuluessa huolimatta hänen hyvistä tuloistaan. Oikeudenkäynnit poliisiasioista eivät ainoastaan tuottaneet hänelle melkoisia rahasummia, vaan olipa hänellä vielä lisäksi koko joukko muitakin sivutuloja, joista mainitsemme ainoastaan ne, jotka talonomistajat hänen allensa kuuluvassa kaupunginosassa maksoivat hänelle. Jokaiselta näistä hän sai näet vuosittain 25 raplaa ainoastaan sentähden, ettei hän dvornikkaa (talonmiestä) ahdistaisi, jos tämä nimittäin sattuisi liian myöhään katua puhdistamaan eli jos muutoin joku mitätön asia unhottuisi.
Meidän nadsiratelimme kuului kumminkin niitten joukkoon, jotka söivät hyvin ja elivät hyvin ja rakastivat niinkuin suurin osa kansalaisistaan väkijuomia ja korttipeliä. Mutta tällaisiin menoihin hänen tulonsa eivät riittäneet, ja sentähden sattui usein, että Markowna oli suuressa rahapulassa.
Keisarillisena virkamiehenä täytyi hänen ottaa osaa tämänpäiväiseen juhlakulkueessa. Kun hän oli nauttinut niukan puolisensa, kutsui hän kuskinsa Petruschan, joka myös toimitti palvelijan virkaa, luokseen ja ärjäsi hänelle: "Kuules, mitä tarvitset tänään juhlakulkueesen?"
Likainen maaorja väänsi irvistellen kasvojaan, kohotti ylös jalkansa ja vastasi: "Barin (herra), ensiksi tarvitsen saappaat, sillä toinen on ilman pohjaa ja toisesta kurkistaa jo suuri varvas."
Barin uäytti entistä vielä äreämmältä ja murisi: "Noh, mene nyt sitten puotiin ja valitse itsellesi uudet saappaat. Kauhtanasi lienee toki vielä hyvä, mitä?"
Petruscha kuin siihen myönsi, jatkoi hän: "Pue päällesi sekä se, että se uusi punainen paitasi, ymmärrätkö?"
"Ymmärrän!" kuului kuskin vastaus.