"Mutta Aleksanteri Markownavitsch, räätäli uhkaa häpäistä minua julkisesti, kun istun kuskipukilla uusissa vaatteissa, ellen pian tuo hänelle rahaa."
"Sitä parempi, anna vaan hänen herjata", pauhasi barin, "silloin hän ei saa mitään. Sano hänelle kumminkin", lisäsi hän hetken mietittyä, "että huomenna maksan kaikki. Tarvitsetko vielä jotakin? Lakkihan sinulla lienee, vai kuinka?"
"Kyllä on, mutta se on huono?"
"Noh, ota sitten puodista uusi, ymmärrätkös?"
"Ymmärrän."
"Barina (rouva) antaa sinulle vielä siihen nauharuusun vanhasta olkihatustaan, ymmärrätkö!"
"Ymmärrän!" vastasi palvelija ja aikoi poistua.
"Seis, vielä jotakin, huusi Markowna, oletko kuulustellut puodista uusia ajopeliämme?"
"Kyllä", vastasi Petruscha irvistellen, "ne ovat kyliä valmiit ja sangen kauniit, mutta ensin täytyy minun tuoda rahaa."
"Aasi" ärjäsi barin, "etkö ole sanonut hänelle, että huomenna aijon maksaa?"