Suosittu seurahuvi on seuraava. Syödessä äkkiä heiluttelee joku kättään ja nostaa kaksi tahi kolme tahi neljä sormea ylös. Samassa nostaa myös vastapäätä istuva kätensä ylös. Jos hän sattuu nostamaan yhtä monta sormea, nauravat kaikki sydämellisesti. Katsotaan, että leikki on hyvin onnistunut.
Tchitassa oli siellä täällä kiinalaisia ruokaloita. Niiden tunnusmerkkinä oli oven yläpuolella riippuva lyhty, jonka ympärillä riippui paksut kerrokset silkkipaperikaistaleita. Pienen herneen kokoisista pavuista valmistettu ruoka oli niissä tavallisimpia syötäviä. Kiinalaisista puodeista sai ostaa kiinalaista tiiliteetä, puristettua vihreätä teetä, syömäpuikkoja, vahakyntteliä, uhripaperia, jota perhejumalille uhrattaessa poltetaan y.m.
Venäjällä käytetään yleisesti yhteenlaskua varten laskulautaa. Jokainen meilläkin on sen nähnyt. Kouluissa käytetään sen tapaista helmitaulua laskennon opetuksen apuna alkuasteilla. Venäjällä on sellainen joka talossa. Pienintäkin kauppaa tehdessä se otetaan esille. Kiinalaiset käyttävät myös helmitaulua, mutta se on erilainen. Poikkipienoja on yhdeksän ja kullakin vaan viisi nappulaa. Pitkinpäin kulkee vielä yksi piena. Nappuloista on neljä tämän oikealla puolella ja yksi vasemmalla. Laskiessa lasketaan yksi, kaksi … neljä, sitten kaikki takasin ja yksi toiselta puolen. Se on siis viisi. Sitten toiselta puolen lisätään kuusi … yhdeksän. Kymmenen on yksi toisella pienalla. Toisella pienalla päästään yhdeksään kymmeneen j.n.e. Hyvin näppärästi näkyivät sitä käsittelevän.
Kaikkialla Siperiassa näkee myös jaapanilaisia. Mutta heidän asemansa on aivan toinen kuin kiinalaisten. Kiinalaiset ovat työntekijöitä, ahkeria, vähään tyytyväisiä, jaapanilaiset esiintyvät herroina, maailman miehinä. Ennen venäläis-jaapanilaista sotaa oli Siperiassa jaapanilaisia, mutta sodan aikana maa luonnollisesti niistä puhdistettiin. Sodan jälkeen alkoi jaapanilaisia taas pyrkiä Siperiaan, mutta väestö katseli heitä nurjalla mielin ja koetti heitä estää. Ja taisi olla monenlaisia rettelöitä maahan pyrkivien jaapanilaisten kanssa. Mutta sitten alkoi suuri maailmansota. Jaapani teki liiton Venäjän kanssa. Nyt ei jaapanilaisia voitu estää Siperiaan tulvimasta. Venäläisten oli pakko sietää heitä, niin vastenmielistä kuin se olikin. Jaapanilaisista puhuttaessa kuuli aina tyytymätöntä nurinaa ja moitetta.
En missään sattunut näkemään suurempaa jaapanilaista siirtokuntaa. Mutta heitä oli vähän kaikkialla. Miehet olivat herroiksi puetut, kiiltokaulukset kaulassa. Käytös oli aina itsetietoinen ja varma. Oli useita jaapanilaisia kauppoja, joissa oli paljon hienoa tavaraa: kaikenlaista taideteollisuustuotetta, kankaita, norsunluu-esineitä, viuhkoja, rasioita y.m. Mutta yleensä oli kaikki kallista.
Jaapanilaisia miehiä näki harvoin kansallispuvuissa, jota vastoin naiset, joita siellä oli useita, olivat säännöllisesti omissa puvuissaan. Jaapanittarilla on tukka taidokkaasti laitettu ja monilla kammoilla ja neuloilla varustettu. Päähinettä he eivät varsinaisesti koskaan käytä. Ainoastaan kovalla pakkasella on villahuivi heitetty irralleen yli pään. Näin monasti naisia, joilla oli maalatut kasvot. Posket olivat valkeiksi ja ruusunpunaisiksi tehdyt. Jaloissa heillä on sandaalit. Sukan päällä on nilkkaan asti ulottuva valkea säämiskäsukka, jossa on niinkuin rukkasessa isovarvas eri tupessa ja muut varpaat yhdessä. Kenkänä on vaan antura, joka on jalassa kiinni hihnalla, joka menee jalan reunasta jalkaterän yli isonvarpaan ja muiden väliseen kohtaan ja siitä varpaan yli. Antura on joko olesta letitetty tai puusta. Puisessa on kaksi 3-4 cm:n korkuista poikkipuuta. Astuissa se kolisee. Tästä anturan kiinnitystavasta johtuu, että astuessa jalkaa liikutetaan aivan toisella tavalla. Jalkaa alas laskiessa pannaan jalkaterä ensinnä maahan. Silloinkin, kun heillä on eurooppalaismalliset kengät, astuvat he tällä tavalla.
Korealaisista tiesin entisestään jotensakin vähän ja olin ajatellut heitä kuolevaksi kansaksi. Luullakseni ei asianlaita kumminkaan ole niin. Korealaiset ovat erinomaisia viljelijöitä. Mihin he tulevat, menestyvät he. Vladivostokin seuduilla, Amur-virran varsilla heitä on paljon. Keskelle peltojaan rakentavat he pienen risumajan. Mutta ennen pitkää on pelto muokattu ja kaikki kasvaa hyvin. Muudan insinööri, joka oli laajalti liikkunut Siperiassa, kertoi, kuinka hän monesti oli löytänyt aivan kuin kosteikkoja erämaassa, hyvin viljeltyjä puutarhoja metsien keskellä, ne olivat korealaisten.
Ulkomuodoltaan korealaiset muistuttavat lähinnä kiinalaisia, leuvassa on usein harva puolipitkä parta ja posket ovat tavattoman pulleat. Korealaiset käyttävät aina valkeita vaatteita.
KARKOITETUT
Siperian asutushistoria on hyvin monivaiheinen. Siperiaan on Venäjältä käsin tullut siirtolaisia, kolonisteja vapaaehtoisesti, komennettuina tai houkuteltuina. Mutta ne ovat kumminkin olleet vapaita, jotka ovat nauttineet hallituksen myötätuntoa ja kannatusta. Siirtolaisia sinne on vielä tullut melkein kaikista Euroopan maista seikkailun halusta, rikastumaan, ansaitsemaan. Ja Aasian muista osista on sinne tulvinut ihmisiä työnansioille. Mutta sitten on sinne tullut äärettömät määrät ihmisiä pakosta, vasten tahtoaan. Ja siten Siperiasta on tullut karkoitettujen, tuomittujen, onnettomien maa, se maa "jonka paljas nimi jo hirvittää".