"Aleksei Kiriltsh ushol!"
"Ushol!"
Mutta silloin minä ajattelin, että ei, ei minunkaan sovi jäädä tähän istumaan, vaan on minunkin lähdettävä ulos.
Koko kaupunki oli kuohuksissa. Koulut oli suljettu, virastot suljettu, ihmisiä tulvi kaduilla, basaarissa oli suuria kansanryhmiä, joille joku piti puhetta, sähkösanomia jaettiin, sanomalehtien toimistot olivat ihmisjoukkojen ympäröiminä, säännöllinen työ oli kaikkialla seisahtunut.
"Vot telegramma!" huuto kaikuu yli kaupungin.
Läksin tohtori L:n ja hänen rouvansa kanssa kaupungille kävelemään, rouva varusti meille rintaan suuret punaiset rusetit. "Ettei teille kukaan pahaa tekisi."
"Vot telegramma, otshen interesno", kaikuu sanomalehtipoikien huuto.
"No, mitä siinä sitten on niin intresanttia", sanoo tri L.
"Venäjän tsaari pantu viralta pois. Vot telegramma, otshen interesno", touhuaa poika.
"Onpa todellakin interesno."