METSOLASSA
Kirj.
Oskari Hynninen
Helsingissä, Yrjö Weilin, 1903.
SISÄLLYS:
Metson soitimella.
Nevalla.
Heija-Pekko.
Eläimiemme talvipuvuista.
Koiralleni.
Alleja ampumassa.
Mateita pyytämässä.
Miten kesäpäiväni viettäisin.
Syysmuistoja.
Talvinen metsä.
Merilintuja.
Luvattomalla ajalla.
Hylkeenhuudossa.
Metsolassa.
Vappuna.
METSON SOITIMELLA.
On yhä olemassa joukko vanhempia metsämiehiä, jotka haaveksien muistelevat menneitä aikoja, jolloin ei mikään metsästys-asetus pakoittanut lintumiestä puoleksi vuodeksi joutilaana olemaan. Tunnen vanhoja soitimella kävijöitä, jotka loistavin silmin kertovat, miten »hiovan» metson kevätaamun sarastaessa männystä pudottivat — — –. Ja silloin muistelmiensa innostamana kertoja oikein runolliseksi rupeaa, kun kuusikon rakeisesta sulalumesta ja korven hienosta aamuhämärästä, kevätpuron salaisesta solinasta tahi lahorastaan haastelusta juttuamaan pääsee.
Nyt on toisin! Emme saa enään murha-ase olalla keväisiä metsiä samoella — — – eikä kanalintumme hääiloa häiritä. Nyt saattavat ne soidintaan lain turvissa viettää — ja hyvä niin onkin!
Mutta varmaan tahtoisi joku nuorempikin luonnonystävä ja metsämies tutustua Tapion kukon häämenoihin, omin korvin kuulla, miten metso hämärässä korvessa juhlavirttään virittelee tahi suuren salon hiljaisuudessa lemmenlauluaan laskettelee!