Kuva 14. Ammon.

Egyptiläiset uskoivat, että kukin jumala oli pyhittänyt itselleen erityisen eläinlajin, jonka ruumiiseen hän saattoi asettua asumaan. Niinpä oinas oli pyhitetty Ammonille, mutta Ren valitsema eläin oli sontiainen. Taiteilijat kuvasivat useasti jumalat heidän nimikkoeläintensä päällä varustetuiksi, ja hurskaat egyptiläiset osoittivat näille eläimille jumalallista kunnioitusta. Suurimmassa arvossa pidettiin Ăpis härkää (egypt. Hapi), joka oli pyhitetty Osiris jumalalle, kuoleman valtakunnan haltijalle.

Kuva 15. Apis-härkä.

Egyptiläiset uskoivat ihmissielun elävän senkin jälkeen, kun ruumis jo oli kuollut. Yhä edelleen sielu käytti entistä ruumistaan asuinsijanaan; jos siis ruumis mätäni, jäi sielu asuinsijaa vaille, ja sen täytyi turvattomana harhailla paikasta toiseen. Sen tähden egyptiläiset palsamoivat vainajan ruumiin, ettei se pääsisi mätänemään, ja veivät sen vasta sitten hautakammioon. Palsamoitua ihmisruumista sanotaan muumioksi.

Kuva 16. Palsamoiminen.

□ Egyptissä kullakin kaupungilla oli oma jumalansa. Mahtavin kaikista jumalista oli Ammon-Rē, jolle Ramses II rakennutti suuren temppelin pääkaupunkiinsa Teebeen. Paitsi jumalia egyptiläiset palvelivat myös pyhiä eläimiä, kuten kissoja, koiria ja ibis-lintuja, joihin he luulivat jumalien sijoittuneen. Tärkein kaikista pyhistä eläimistä oli Apis härkä. Kreikkalainen historioitsija Hērŏ´dotos, joka itse kävi Egyptissä, kirjoitti eläintenpalveluksesta seuraavalla tavalla: »Apis on muutoin musta, mutta sillä on seuraavat merkit: otsassa kolmion muotoinen valkea täplä, selässä ikäänkuin kotkan kuva, hännässä kahdenlaatuisia karvoja, ja kielen alla kovakuoriaisen tapainen. Teeben asukkaat pitävät krokotiilejä erittäin pyhinä. He elättävät erästä erikoista krokotiiliä, joka on kesytetty; sen korviin he pistävät lasisia ja kultaisia korvarenkaita sekä sen etujalkoihin käätyjä ja antavat sille erityisiä ruokia ja uhrieläimiä. He vaalivat krokotiilejä mitä parhaiten niiden eläessä ja laskevat ne kuoltua pyhiin hautoihin. Niissä taloissa, joissa itsestään kuolee pyhä kissa, kaikki asujamet ajavat kulmakarvansa, mutta missä kuolee koira, koko ruumiinsa ja päänsä. Jos joku tappaa jonkin näistä eläimistä ja tekee sen tahallaan, on rangaistus siitä kuolema; jos hän tekee sen vastoin tahtoaan, hän kärsii sen rangaistuksen, jonka papit määräävät.»