Kuva 12. Khufun pyramidi ja suuri sfinksi.
□ Ramses II. Kuuluisin kaikista Egyptin faraoista oli Ramses II, joka oli taitava ja uljas sotapäällikkö.
Egyptiläiset eivät mielellään palvelleet sotamiehinä, vaan he tahtoivat harjoittaa rauhallisia elinkeinoja. Muuan egyptiläinen kirjuri kertoo sotilasammatin rasituksista seuraavasti: »Sotamiehen sotapalvelus on kovin vaivalloinen. Hänet suljetaan kasarmiin ja häntä lyödään ruumiiseen, kasvoihin ja päähän. Kun hän on palvellut oppivuotensa, kirjoitetaan hänet luetteloihin, ja hän saa kokea sodan vaivat ja vaarat. Hänet komennetaan kauas Syyriaan; hänen täytyy kiivetä yli kukkuloiden ja vuorten ja kantaa selässään ruokaa, leipää ja vettä, kunnes niska jäykistyy niinkuin aasilla ja selkä on taittumaisillaan. Hänen täytyy matkalla juoda haisevaa vettä ja tehdä vahtipalvelusta. Hän marssii vihollista vastaan jäsenet hervoksissa pelosta. Vihdoin hän sairastuu ja hänet lähetetään kotiin aasin selässä.» — Ramses palkkasikin parhaasta päästä neekereitä ja muita ympäristön asukkaita sotajoukkoonsa. Vain sotapäälliköt olivat egyptiläisiä.
Kerran Ramses lähti taistelemaan pohjoisesta hyökkääviä heettiläisiä vastaan. Syyriassa sotajoukot tapasivat toisensa. Kun Ramses lähestyi heettiläisten leiriä, saapui muutamia karkulaisia hänen luokseen ilmoittamaan, että heettiläiset pelästyneinä muka olivat lähteneet pakosalle egyptiläisten saapuessa. Mutta karkulaiset olivatkin heettiläiskuninkaan lähettämiä, sillä hän tahtoi saattaa egyptiläiset huolettomiksi. Kuultuaan karkulaisten sanoman Ramses kiiruhti muutamien valiojoukkojen kanssa ajamaan heettiläisiä takaa. Mutta nämä olivatkin asettuneet väijyksiin ja hyökkäsivät, Ramses kuninkaan saapuessa, esiin piilostaan ja ympäröitsivät hänet. Useimmat egyptiläiset tapettiin, mutta kuningas itse piti uljaasti puoliaan keskellä vihollisparvea, kunnes pääjoukot ehtivät hänelle avuksi. Silloin heettiläisten vuoro oli peräytyä. Kun vihdoin solmittiin rauha kuningasten kesken, suurempi osa Syyriaa jäi Egyptin haltuun.
Päätettyään onnellisesti sotaretkensä Ramses II rakennutti pääkaupunkiin Teebeen temppelin suojelusjumalansa Ammon-Rēn kunniaksi. Temppeliportille johtaa kuja, joka on reunustettu sfinkseillä. Nämä ovat leijonan ruumiilla ja ihmispäällä varustettuja patsaita. Itse portin edessä on kaksi hoikkaa neliskulmaista pylvästä eli obeliskia. Portin kummallakin puolen on leveät lipputangoilla varustetut tornit, pylonit. Sen takana on esikartanoita ja vihdoin puolihämärät temppelisalit. Rakennuksen keskellä on pilkkoisen pimeä huone, jossa on laiva ja siinä kultainen jumalankuva.
Temppelin edusta on koristettu kivisillä kuvapatsailla ja seinät maalauksilla. Kuvapatsaat esittävät jäykkinä istuvia ihmisiä, joilla aina on katse suoraan eteenpäin kääntyneenä, polvet yhteen puristettuina ja kädet lepäämässä polvien päällä. (Katso kuvaa 14!) Maalauksissa kuvataan egyptiläiset pitkiksi ja solakoiksi. Heidän päänsä ja jalkansa ovat sivulle päin käännetyt, mutta rinta on katsojaan päin. (Katso kuvia 11 ja 18!) Näistä kaavoista pidettiin niin ankarasti kiinni, että vain harva taiteilija uskalsi niistä poiketa.
Kuva 13. Kolme egyptiläistä jumalaa. (Osiris sekä hänen vaimonsa ja poikansa.)
● Uskonto. Egyptiläiset eivät uskoneet yhteen ainoaan Jumalaan, vaan palvelivat monia jumalia. Sellaista uskontoa sanotaan monijumalaisuudeksi eli polyteismiksi. Egyptiläiset uskoivat, että taivaankappaleet olivat jumalia. Mahtavin oli Rē eli auringon jumala. Kullakin kaupungilla oli sitä paitsi oma suojelusjumalansa. Pääkaupungin jumala oli muita mahtavampi. Kun Teebe oli tullut pääkaupungiksi Memfiin jälkeen, sen suojelusjumala, Ammon kohosi suureen arvoon. Vihdoin egyptiläiset alkoivat pitää Re jumalaa ja Ammonia samana olentona, jota he sanoivat nimellä Ammon-Rē. Hänen rinnallaan oli kuitenkin koko joukko vähäarvoisempia jumalia.