Tunnetuin Teeben faraoista oli Ramses II (egypt. Remssu), joka hallitsi vuoden 1250 tienoissa eKr. Ramses ei ollut kuuluisa ainoastaan sotilaana, vaan myös rauhan toimissa. Teeben suojelusjumalalle, joka oli auttanut häntä kaikissa hänen yrityksissään, hän rakensi monta temppeliä. Kuuluisin on se, joka sijaitsi pääkaupungissa.
Ramses II:n kuoltua Egyptin mahtavuus nopeasti aleni. Vuonna 525 eKr. persialaiset vihdoin tekivät lopun maan itsenäisyydestä.
Egyptin maa. Egyptin maa ei ole pinta-alaltaan suurempi kuin Viipurin lääni. Sen muodostaa kapea Niilin laakso, joka on yhtä pitkä kuin Suomi, mutta paikoitellen vain peninkulman tai parin levyinen. Niilin suupuolen ympärillä maa leviää laajaksi vesiperäiseksi suistomaaksi eli deltaksi. Koko Egypti on Niilin lahja. Maa olisi ympäröivän erämaan kaltaista, ellei Niili joka vuosi tulvisi yli äyräittensä ja toisi mukanaan hedelmällistä liejua, joka jää pelloille joen laskeutuessa tavalliseen uomaansa. Tulva alkaa kesäpäivänseisauksen (kesäk. 21 p:n) aikoihin; kolmen kuukauden kuluttua vesi on korkeimmillaan kattaen laajoja aloja kummaltakin puolen jokea; ja taas kolme kuukautta myöhemmin eli siis joulun tienoissa vesi on laskeutunut ennalleen. Ennen seuraavaa tulvaa saadaan maasta kaksi satoa. Silloin erämaasta puhaltava tuuli jo on peittänyt palmujen lehdet, pellot ja koko maan paksuun hiekkatomuun. Näyttää siltä kuin Egypti olisi muuttumaisillaan kellertäväksi hieta-aavikoksi. Juuri silloin tulva aikaa uudelleen.
Kuva 10. Veden nostaminen säiliöstä vinttaamalla.
Tulvan aikana talonpoikain täytyi kastella niitä vainioita, joihin tulvavesi ei ulottunut. Vielä tulvan jälkeenkin kasteleminen tuotti paljon vaivaa, sillä Egyptissä voi olla vuosikymmeniä satamatta. Kastelemisen helpottamiseksi rakennettiin jo ammoisina aikoina kanavia, joihin Niilin vesi johdettiin; alemmista kanavista nostettiin vesi vinttilaitoksilla ylempiin, ja siten saatiin kosteutta levitetyksi aina autiomaan rajalle. Myöhemmin vesi Niilin tulviessa padottiin suureen Moiris järveen (egypt. Mruer), josta sitä kuivana aikana voitiin juoksuttaa pelloille.
Kuva 11. Egyptiläisten kylvönteko.
Kohta tulvan asetuttua maa kynnettiin härkäparin vetämällä raskaalla puuauralla. Sitten kylvettiin siemen ja annettiin lammaslauman sotkea se maahan. Kun vilja oli tuleentunut, leikattiin se sirpillä, koottiin lyhteiksi ja kuljetettiin aasien selässä latoihin. Puiminen toimitettiin lehmillä, jotka polkivat jyvät irti tähkäpäistä.
□ Pyramidit. Egyptin faraot eli kuninkaat rakennuttivat pääkaupunkinsa Memfiin läheisyyteen itselleen suunnattoman suuria hautakammioita eli pyramideja, joita on kaikkiaan n. 70. Ne ovat neliskulmaisia, ylöspäin suippenevia kivisiä jättiläisrakennuksia. Suurimman kaikista pyramideista rakennutti kuningas Khūfu. Se on n. 140 m. korkea eli kaksi kertaa niin korkea kuin Suurkirkko Helsingissä torista mitattuna. Ja siihen on käytetty niin paljon kiviä, että niistä voitaisiin rakentaa ympäri koko Suomen neljän metrin korkuinen ja puolen metrin paksuinen muuri. Tarun mukaan tämän pyramidin rakentaminen kesti 30 vuotta, ja kuitenkin 100,000 henkeä oli sitä rakentamassa. Kivet louhittiin vuoristosta ylempää Niilin itäpuolelta. Sieltä ne kuljetettiin vartavasten rakennettua tietä Niilin rannalle, sitten lautoilla jokea pitkin ja edelleen työmaalle, jossa ne suurilla vipulaitoksilla kohotettiin paikalleen. Keskellä pyramidia on Khufun hautakammio, johon pitkät käytävät johtavat. Kammiossa ja käytävissä kivet on niin kiiltäviksi hiottu, että tulisoihdut heijastuvat niihin, kun niitä kannetaan pyramidin läpi.