keskellä luotoin.
Ken se kultaiseen tasasuhtaan suostuu,
loat välttää hän lahotöllin kurjan,
avosilmin myös salit suuret, joita
karsaus katsoo.
Elä uljain päin, ota miesnä vastaan
ajan ahdingot; — ja jos tuuli liian
kävi myötäiseks, ole viisas, reivaa
paisuvat purjeet!
Ovidiuksen Metamorfoses-kokoelmassa on runo nimeltään Ekho ja Narkissos. Runoelmassa kerrotaan ihmeen kauniista Narkissos nuorukaisesta. Eräänä päivänä puhelias luonnotar Ēkhō´ eli Kaiku näki Narkissoksen hirviä metsästämässä, ja kohta hänessä syttyi sammumaton rakkaus tuohon kauniiseen nuorukaiseen. Hän olisi tahtonut puhutella lemmittyään, mutta kohtalo oli määrännyt, ettei Kaiku koskaan saanut aloittaa puhelua ihmisten kanssa, vaan ainoastaan vastata heidän kysymyksiinsä.