Toinen tieteenhaara, joka tällä aikakaudella saavutti korkean kukoistuksen Roomassa, oli historia. Sallu´stius kirjoitti Jugurthan sodasta ja Catilinan salaliitosta. Caesar julkaisi muistiinpanoja retkestään Galliaan ja toisesta kansalaissodasta. Līvius kirjoitti toista sataa nidosta käsittävän teoksen Rooman valtakunnan vaiheista kaupungin perustamisesta alkaen keisari Augustuksen aikoihin asti.
● Runous. Rooman sivistyksen kulta-aikoina ei elänyt sellaisia tunnettuja näytelmänkirjoittajia kuin puunilaissotien loppuaikoina. Sen sijaan on tältä ajalta mainittava muutamia eteviä eepillisiä ja lyyrillisiä runoilijoita, jotka kirjoittivat kreikkalaisten esikuvien mukaan. Vergĭ´lius kirjoitti muun muassa kuuluisan kertomarunon nimeltä Aeneis [ēnē´is]. Horā´tius sepitti joukon tunnelmarunoja, joissa hän ylisti rauhallista maalaiselämää sekä kiitti hyväntekijöitään Augustusta ja Maecenasta. Ōvĭ´diuksen runokokoelmista on tunnetuin Metamorfō´ses-niminen sikermä, jossa kerrotaan kreikkalaisten tarujen mukaan tapauksista, jolloin tarunomaiset henkilöt ovat muuttuneet luontokappaleiksi.
Kuva 118. Vergilius kahden runottaren seurassa. (Mosaiikki.)
□ Kirjallisuuden kulta-aika. Keisari Augustuksen aikana eli Roomassa monta etevää runoilijaa. Kuuluisimmat olivat Vergĭ´lius, Horātius ja Ōvĭ´dius.
Vergilius kertoo Aeneis runoelmassa Aeneas [ēnē´ās] (kreik. Aine´ias) sankarin harharetkistä. Aeneas oli troialainen uros, joka Hektorin rinnalla erittäin urhoollisesti taisteli kreikkalaisia vastaan Troian sodan aikana. Troian palossa hän pääsi pakenemaan sortuvasta kaupungista, kantaen selässään vanhaa isäänsä ja taluttaen kädestä pientä Jūlius poikaansa. Rannassa hän tapasi joukon muita pakolaisia, astui heidän kanssaan laivoihin ja lähti etsimään uutta isänmaata. Äitinsä Venus jumalattaren suojaamana hän pelastui monesta vaarasta sekä saapui vihdoin Karthagoon, jossa Dīdō kuningatar hallitsi. Dido otti sankarin ystävällisesti vastaan. Kokonaisen vuoden Aeneas viipyi hänen luonaan. Kun uros vihdoin jumalien käskystä valmistautui jatkamaan matkaansa, kuningatar, joka oli suuresti ihastunut häneen, tuli aivan lohduttomaksi. Aeneaan ei kuitenkaan auttanut muu kuin totella jumalien käskyä. Silloin Dido suruissaan rakennutti rovion ja poltatti itsensä, sillä hän ei tahtonut elää ilman Aeneasta. Tämä jatkoi sillä välin harhailujaan. Vihdoin hän saapui Latiumin rannalle, jonne jumalat sallivat hänen pysähtyä. Hänen poikansa Julius perusti Alba Longan kaupungin ja tuli sen ensimmäiseksi kuninkaaksi. Hänestä polveutuivat Romulus ja Remus, Rooman kaupungin perustajat. Aeneaasta johtivat myös Julius suvun jäsenet juurensa. Siitäpä syystä oli Gajus Julius Caesarin ottopoikakin keisari Augustus muka tämän sankarin jälkeläisiä.
Runoilija Horatius oli mielipiteiltään epikurolainen. Hänen mielestään ihmisen ei tule tavoitella rikkauksia, kunniavirkoja ja sotaisia urotöitä, vaan hänen pitää nauttia elämästä vetäytymällä maalaiselämän rauhaan. Siellä hän saa kenenkään häiritsemättä tutkia filosofiaa tai muita tieteitä, sepittää omaksi ja ystäviensä huviksi runoja tai istuutua varjoisan puun juurelle kitaraansa soittamaan. Eräässä runossa, jonka hän kirjoitti ystävälleen Licĭ´niukselle, hän kiitteli tätä siitä kohtuudesta, jota hän noudatti, kun hän rehellisellä ja ahkeralla työllä torjui köyhyyden, mutta ei kuitenkaan ahnaasti heittäytynyt rikkauksien kokoamiseen. Runossa hän sanoo seuraavalla tavalla:
Elinohjees on, Licinius, oiva,
kun et temmeltäin pyri aavain myrskyyn,
etkä, väistääkses sitä, luovi rantaa