● Maakuntien hallitus. Caesarin tavoin Augustuskin koetti lieventää niitä rasituksia, jotka painoivat maakuntalaisia. Jotteivät maaherrat enää voisi harjoittaa kiskomista, annettiin heille määrätty palkka, jota paitsi heidän toimintaansa tarkasti valvottiin.
Kaupan helpottamiseksi rakennettiin kaikkialle maakuntiin hyviä teitä ja siltoja. Näin valtakunnan alamaiset joutuivat vilkkaaseen yhteyteen toistensa kanssa. Tämä seikka, kuten myös roomalaisten sotajoukkojen sijoittaminen rajamaakuntiin, oli omiaan sulattamaan eri kansat toisiinsa. Valtakunnan länsiosissa latinan kieli työnsi kaikki muut syrjään, itäisissä maakunnissa taas kreikan kieli.
Kuva 116. Roomalainen peninkulmapatsas keisariajalta.
ROOMAN SIVISTYKSEN KULTA-AIKA.
● Kulta-aika. Tasavallan loppuaikoina ja keisarikauden alussa Rooman sivistys oli korkeimmillaan. Roomalaiset sanoivat tätä ajanjaksoa sivistyksen kulta-ajaksi. Keisari Augustus avusti kirjailijoita ja taiteilijoita runsaasti. Useat hänen ystävistään ja neuvonantajistaan seurasivat hänen esimerkkiään. Varsinkin Maecenas [mēkē´nās] on tullut kuuluisaksi sivistysharrastuksistaan. Vielä meidän päivinämme sanotaan anteliasta tieteen- ja taiteen-suosijaa »mesenaatiksi».
● Tiede. Roomalaiset eivät olleet yhtä eteviä tiedemiehiä kuin kreikkalaiset. Parhaasta päästä he ilman muuta vain hyväksyivät sen, mitä kreikkalaiset opettivat. Vain harvojen tieteiden alalla he esittivät jotakin uutta.
Kuva 117. Cicero.
Kulta-ajan kuuluisin filosofi oli Cicero, joka sitä paitsi oli tunnettu etevänä kaunopuhujana. Hän tuli kuuluisaksi varsinkin niistä puheista, jotka hän piti Catilinaa vastaan.