Kuva 123. Hadrianuksen hautamuistomerkki Roomassa.
Toisinaan tuotiin areenalle villieläimiä: leijonia, tiikereitä, sarvikuonoja, elefantteja jne., jotka taistelivat keskenään. Joskus pantiin toimeen suuria metsästyksiä, jolloin tapettiin joukoittain kirahveja, strutseja, gaselleja ym. eläimiä.
Kuva 124. Rooman Colosseum.
Mutta eipä tyydytty vain eläintaisteluihin. Myöskin ihmiset mittelivät voimiaan areenalla. Rotevia orjia, joita sanottiin gladiaattoreiksi, harjoitettiin erityisissä gladiaattorikouluissa vartavasten näitä voimanäytöksiä varten. Ennen kuin gladiaattorit ryhtyivät keskenään taistelemaan, he pysähtyivät keisarin aition eteen ja huusivat: »Terve, keisari, kuolemaan menevät tervehtivät sinua!» Muutamat gladiaattorit olivat olevinaan kalamiehiä; heillä ei ollut muita aseita kuin verkko ja pitkä kolmikärki. Toiset olivat sotilaiksi pukeutuneet; heillä oli haarniska, kilpi ja lyhyt miekka. Välistä kokonaiset gladiaattoriryhmät taistelivat keskenään. Ennen kuin voittaja antoi vastustajalleen kuoliniskun, hän loi katseensa yleisöön. Jos yleisö tahtoi pelastaa voitetun, se käänsi peukalonsa ylös. Tavallisesti roomalaiset kuitenkin osoittivat maata kohti, ja silloin voittaja upotti miekkansa toisen rintaan. Tämän jälkeen tuli Manalan lauttamieheksi pukeutunut palvelija, joka hehkuvalla raudalla koetteli makaavan haavoja. Jollei tämä mitenkään hätkähtänyt, hän oli kuollut. Silloin lauttamies iski häneen koukun ja laahasi hänet ulos areenalta.
Kuva 125. Roomalaiset kilpa-ajot.
Useasti suljettiin pahantekijöitä areenalle petojen raadeltaviksi Ärsytetyt villihärät, verenhimoiset tiikerit tai muut villieläimet päästettiin heidän kimppuunsa. Myöhemmin annettiin monesti kristittyjenkin täten kärsiä tuskallinen kuolema.
Keisariajalla kilpa-ajotilaisuudet sirkuksissa muuttuivat paljon meluisammiksi kuin aikaisemmin. Yleisö oli jakautuneena eri puolueihin, sinisiin, viheriäisiin jne. ajajien käyttämien pukujen mukaan. Ennen kilpa-ajoja lyötiin vetoa siitä, kuka voittaisi. Kun ajajat sitten lähenivät päämääräänsä, katsojat innoissaan nousivat paikoiltaan, huusivat ja huitoivat käsiään. Häviävän puolueen ystävät puhkesivat kirouksiin, toiset huusivat heille pilkkasanoja, ja melu sirkuksessa oli suunnaton.