□ Eräänä kevätiltana Muhammed saapui tapansa mukaan Hira vuorelle rukoilemaan. Silloin hän näki näyn: enkeli tuli hänen luoksensa silkkikankainen kirja kädessään ja lausui: »Lue!» Muhammed vastusteli, mutta silloin enkeli tarttui häneen niin kovakouraisesti, että hän luuli viime hetkensä tulleen. Tämä uudistui kolmasti. Kolmannella kerralla Muhammed kysyi: »Mitä minun tulee lukea?» Enkeli lausui: »Lue tämä! Puhu nimessä Herran, joka loi ihmisen! Herrasi on ylevämielinen; hän opetti kynän avulla ihmisille, mitä he eivät ennen tienneet.»
● Ankarien epäilysten jälkeen Muhammed tuli vakuuttuneeksi, että Jumala oli valinnut hänet profeetakseen ja saaden Khadidžalta vahvistusta tälle uskolleen hän päätti ruveta julistamaan uutta uskontoa. Hän oli silloin 40 vuoden ikäinen.
Harvat uskoivat häneen. Enimmät pilkkasivat »omatekoista» profeettaa, ja pian mekkalaiset, jotka pelkäsivät uuden uskonnon vähentävän pyhiinvaeltajain retkiä, joista heidän kaupunkinsa pääasiallisesti eli, rupesivat vainoamaan Muhammedia ja hänen kannattajiaan. Muhammed päätti silloin paeta Medinaan, joka kaupunki Mekan kilpailijana oli hänelle suosiollisempi.
□ Muhammedin kiivaimmat vihamiehet olivat päättäneet yöllä tappaa hänet. He jo vartioitsivat profeetan taloa, kun enkeli Gabriel — niin Muhammed on itse kertonut — ilmoitti vaarasta, ja hänen onnistui pelastua. Hänen orpanansa Alī, joka oli hänen uskollisin kannattajansa, pukeutui profeetan viheriään vaippaan ja laskeutui hänen vuoteelleen sellaiseen paikkaan, josta vartioivat viholliset saattoivat nähdä hänet. Sillä välin kuin nämä lakkaamatta pitivät varalla tuota luultua profeettaa, Muhammed nousi talon vastaisella puolella erään muurin yli ja pakeni yön pimeyteen yhden ainoan miehen saattamana. Keskiyön aikaan profeetan viholliset tunkeutuivat hänen taloonsa ja löysivät Alin vaipuneena teeskenneltyyn uneen. He huomasivat pian juonen. Mutta antamatta Alin viivyttää itseänsä he lähtivät heti ajamaan takaa Muhammedia ja lupasivat hänen päästään sadan kamelin palkinnon.
Pakolaiset olivat piiloutuneet erääseen Mekan ulkopuolella olevaan luolaan. Aamun koittaessa — niin taru kertoo — he kuulivat takaa-ajajien askelia ja ääniä ulkoa. »Meitä on vain kaksi», Muhammedin seuralainen virkkoi pelokkaana. »Niin», Muhammed vastasi, »mutta Jumala on kolmantena». Samassa hämähäkki kutoi verkkonsa luolan suulle. Takaa-ajajat, arvellen, ettei kukaan olisi voinut päästä luolaan rikkomatta verkkoa, poistuivat ja pakolaiset olivat pelastuneet.
Kuva 155. Muhammed valloittaa erään linnan.
Muhammedin Medinassa olevat kannattajat olivat joka päivä, häntä odotellen, kulkeneet kaupungistaan kappaleen matkaa Mekkaan päin ottaakseen profeetan juhlallisesti vastaan. Kun hän nyt viimein saapui, vaeltaen polttavassa keskipäivän helteessä, ei yksikään ystävä ollut häntä vastassa. Hän antoi kamelinsa harhailla ympäri kaupunkia odottaen, missä se haluaisi levätä — siinä tahtoi profeetta asua. — Näin päättyi Muhammedin pako. Arabialaiset kutsuvat sitä nimellä hidžra. Heinäkuun 16 p. v. 622, jolloin he arvelevat sen tapahtuneen, on heidän ajanlaskunsa lähtökohta.
● Medinassa Muhammedin uskolaisten piiri nopeasti kasvoi, ja kun hän vähälukuisella joukolla saavutti voiton mekkalaisista, hän kohosi yhä enemmän arvossa. Kahdeksanvuotisen paon jäljestä Muhammed saapui voitokkaana Mekkaan, valloitti kaupungin ja särki epäjumalankuvat Kaabasta. »Totuus on tullut», sanottiin, »hävitköön valhe!» Muhammedin kuollessa (632) koko Arabia oli yhtyneenä yhdeksi valtakunnaksi yhteisen uskonnon siteellä.
● Islam. Muhammedin perustamaa uskontoa sanotaan islāmiksi joka merkitsee »antautumista» Jumalan tahtoon. Se on esitetty muhamettilaisten pyhässä kirjassa koraanissa, joka pantiin kokoon vasta profeetan kuoleman jälkeen. Islamia luodessaan Muhammed sai vaikutuksia, paitsi oman heimonsa pakanauskonnosta, juutalaisuudesta ja kristinuskosta. Islamin ydinlause on: »Ei ole muuta kuin yksi Jumala, Allāh, ja Muhammed on hänen profeettansa». Jumala, joka on iankaikkinen, on luonut taivaan ja maan ja antanut ihmisille kuolemattoman sielun. Profeettoja ovat olleet myös Aatami, Noa, Aabraham, Mooses ja Jeesus, mutta Muhammed on viimeinen ja kaikkia edeltäjiään suurempi — hän on »profetian sinetti». Viimeisenä päivänä hyvä saa palkkansa, paha rangaistuksensa. Tuomion tullessa ihmiset ovat kuin ilmassa leijaileva tomu: se, jonka vaakakuppi on hyvistä töistä raskas, pääsee viettämään ihanaa elämää paratiisissa, mutta jonka vaakakuppi on liian kevyt, se syöstään helvetin syvyyteen ja palavaan tuleen. Paratiisissa on siimestä, vilpoista vettä, maitoa ja säihkyvää viiniä, ja hurskaita odottavat iäti nuoret mustasilmäiset neitoset, jotka ovat »kuni vielä näkinkenkään kätketyt helmet». Ihminen ei voi välttää kohtaloaan, sillä sen Allah on ennakolta määrännyt (fatalismi).