● Vilhelm Valloittaja. Tanskalaisvallan päätyttyä Englannissa nousi kotimainen mies kuninkaan istuimelle. Mutta pian maahan jälleen hyökkäsi vieras valloittaja. Normandian herttua Vilhelm väitti, että Englannin kruunu oli luvattu hänelle. Kun sitä ei annettu hänelle suosiolla, hän päätti anastaa sen asevoimin. Saatuaan paavin kannatuksen aikeelleen hän kokosi Ranskasta suuren sotajoukon ja purjehti Kanaalin ylitse Englantiin. Hänen rautapukuiset ritarinsa voittivat huonommin aseistetut vastustajansa Hastingsin [he´istiŋz] kentällä v. 1066 ja valtasivat maan.
□ Taistelu alkoi aamun valjetessa. Muuan normannilainen ritari Taillefer, [te´iləfə̄] ratsasti ranskalaisten edellä laulaen kaikuvalla äänellä tunnettua laulua Kaarle Suuresta ja Roland´ista. Toisten yhtyessä lauluun saavuttiin anglosaksien leirille. Pian oli käymässä raivokas taistelu. Vilhelmin joukot taistelivat ratsain, pukeutuneina rautaan kiireestä kantapäähän. Mutta anglosaksilaiset jalkamiehet seisoivat järkkymättöminä, kilpi kilvessä, ja torjuivat hyökkäyksen kerta toisensa perästä. Silloin Vilhelm käytti viekkautta. Hän levitti miestensä keskuuteen huhun, että hän oli kaatunut. Monet kääntyivät jo pakoon, ja anglosaksit avasivat rivinsä ajaakseen heitä takaa. Mutta nyt herttua sieppasi kypärän päästänsä ja huusi: »Minä elän ja olen Jumalan avulla voittava!» Silloin normannit uudistivat hyökkäyksensä, tunkeutuivat anglosaksien auenneiden rivien läpi ja saavuttivat voiton. Ja Vilhelm sai nimen Valloittaja.
● Vilhelmin mukana tuli maahan joukko normannilaisia ylimyksiä. Heidän haltuunsa joutui suurin osa anglosaksien maata, ja läänityslaitos pantiin täälläkin toimeen. Kuninkaan valta pysyi kumminkin lujempana kuin mannermaan valtioissa, sillä Vilhelm vaati kaikki alavasallitkin tekemään uskollisuuden valan kuninkaalle. Kuitenkin normannit muodostivat tästä lähtien Englannin mahtavan ylimysluokan, joka erosi anglosaksilaisesta kansasta sekä tapojensa että kielensäkin puolesta, ja kesti kauan, ennen kuin nämä kaksi kansallisuutta sulautuivat toisiinsa.
Kuva 226. Normannilaisritari.
● Henrik II ja Tuomas Becket. Normannilaisen suvun jälkeen sai Englannin kruunun Henrik II (1154–1189), joka niinikään oli ranskalainen ylimys ja kuului Plantagenetin [pläntä´džinet] sukuun (1154–1485). Hänellä oli lääninä enemmän kuin kaksi kolmannesta Ranskan kuningaskuntaa, ja Englannissa hän kohotti kuninkuuden suureen voimaan.
Henrik antoi feodaaliherroille erityistä maksua vastaan vapautuksen sotapalveluksesta. Maksua sanottiin kilpiveroksi. Verosta saaduilla varoilla hän palkkasi sotureita, jotka olivat taidoltaan parempia ja samalla luotettavampia kuin aatelissotilaat.
Henrik tahtoi myös määrätä kirkon asioista. Hän nimitti piispoja ja julkaisi kirkkoa koskevia lakeja, joissa mm. säädettiin, että pappien rikosasioissa tuli vastata maallisissa tuomioistuimissa. Mutta silloin hän joutui taisteluun kirkon kanssa, jota Englannissa tähän aikaan ylimpänä edusti arkkipiispa Tuomas Becket [be´kit]. Tässä taistelussa Henrik joutui tappiolle.
Kuva 227. Henrik II puolisoineen.